Ylellisen ihana pitsihuivi

Malli: Nettineulelehti Ulla 01/04, ohje täällä.
Lanka: Permin Angel, väri 10, musta, n. 70 g
Wetterhoff Silvia, väri 926, musta, n 75 g
Puikot: 5,5

Syksyn tullen aloin kaivata uutta kaulahuivia ja samalla pitsineulehaastetta. (Kesäinen neuletakkini on ja pysyy keskeneräisenä, otan sen esiin taas keväällä...) Etsin netistä sopivaa kolmiohuiviohjetta ja satuin tälle sivulle. Johanna Paajakosken kevyt Fifi-huivi oli juuri sopiva. Kuvio oli sopivan yksinkertainen, sen oppi tällä vähäiselläkin pitsineulekokemuksellani nopeasti ja huivi eteni vauhdilla.

Ylellisen ihanan huivista tekevät langat. Ensin löysin ohuttakin ohuemman Perminin Angel-mohairlangan, jossa on 70 % mohairia ja 30 % silkkiä (25 g = n. 210 m). Aloitin huivin muutaman kerran eri paksuisilla puikoilla, mutta en ollut tyytyväinen. Mielessä oli talvihuivi ja pelkästä mohairlangasta tuli liian ohut ja läpikuultava. (Kaunis kyllä sekin, mutta ei vastannut sitä mielikuvaa, jonka olin päässäni muodostanut.) Ostin siis rinnalle toisen langan, Wetterhofin Silvian, ohuen villasilkkilangan (70 % villaa, 30 % silkkiä, 50 g = n. 500 m) ja nyt löytyi sopiva yhdistelmä!

Kolmiohuivia Fifistäni ei kuitenkaan tullut, sillä lankojen, puikkojen ja käsialani yhdistelmänä huivi muotoutui turhan teräväkulmaiseksi. Jatkoin siis neulomista, sopivassa kohdassa lopetin lisäykset reunoissa ja ryhdyin kaventamaan huivia ja lopputulos on salmiakin muotoinen. Käytän huivia pitkittäin kaksinkertaisena.

Salmiakkikuvion puoliväliä (esim. ohjeen rivi 33) seuraavalla oikean puolen kerroksella (rivi 35) (tähtien välillä oma lisäykseni, muuten ohjeen mukaan): * Nosta 1 s oikein (olin nostanut kaikkien kerrosten ensimmäiset neulomatta), ylivetokavennus (nosta 1 o, neulo 1 o, vedä nostettu neulotun yli) *, lk, ylivetokavennus jne. kuvion mukaan. Kerroksen (rivi 35) lopussa toiseksiviimeisen langankierron jälkeen neulotaan 2 oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Näin huivi kapenee siten, että reunimmaisen reikärivin ulkopuolella on kaksi silmukkaa. Kuten oli alkuperäisessä ohjeessakin. Jossain vaiheessa tosin jätin yhden kerran rivin lopun kavennuksen tekemättä, jolloin reunaan jäikin kolme silmukkaa (seuraavilla kerroilla taas jatkoin samoja kavennuksia). Jotenkin se näytti paremmalta.

Hyvä tuli, lämmin ja pehmeä, eikä kutita yhtään!

Neuleliivi kahdella langalla

Tämä liivi on ollut valmis jo jonkun aikaa. Siitä tuli kuitenkin alkuun hiukan liian iso, joten purin olkasaumat, lyhensin kappaleita yläreunoista ja kokosin sen uudelleen. Nyt se sopii paremmin ja pääsi viimein käyttöön.

Malli: Garnstudion mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, väri 10 sammalenvihreä
Drops Safran, väri 14 armeijanvihreä
Puikot: 4,5
Muuta: Viisi nappia

Tämän pienen liivin neulominen ei kauaa vienyt. Mallineule, jossa joka neljäs kerros on nurjaa, muuten sileää, tuntui etenevän nopeasti. Etukappaleiden vähän herrainliivimäinen muoto tehtiin kaventamalla keskeltä ja lisäämällä silmukoita sivureunaan.

Kun liivin kokoamisen aika tuli taas eräänä iltana aika myöhään, ei ollut aikaa lähteä nappikaupoille. Varastoista ei sattunut löytymään viittä samanlaista sopivaa nappia. Näinkin käy!

Neule tehtiin kahdella erilaisella langalla. Safran on 100% puuvillaa ja Cotton Viscose nimensä mukaisesti puuvillan ja viskoosin sekoite. Neulepinnasta tuli ihan hauskan näköinen. Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy Cotton Viscose -langan kiilto. Safran on tuo pyöreä, mattapintainen lanka. Liiviä justeeratessani huomasin, että tuo viskoosisekoitelanka ei oikein kestä purkamista ja uudelleen ompelua. Yhdistin nimittäin kappaleet olalta silmukoimalla, jolloin piti käyttää molempia lankoja. Olalla saumaa ei nyt ollenkaan näy. Sivusaumat ompelin pelkällä Safranilla.

Tämäkin neule näköjään jatkaa taas sitä tuttua vihreää linjaa. Nyt vähän syksyisemmäksi taitettuna tosin. Arvatkaas miltä vaatekaappini yleisväritykseltään näyttää... :)

Kietaisumekko ikkunaverhosta

Aino löysi hauskan nettiputiikin, jossa myydään eri maiden kansanpukujen kaavoja, sopivasti nykyaikaistettuina. Innostuin minäkin tilaamaan, kun löysin tämän tiibetiläisen kietaisumekon, chupan, kaavan. Kaava odotti vajaan vuoden toteuttamista. Jälleen kerran kangas löytyi kirpputorilta. Tämä lienee ollut entisessä elämässään olohuoneen verho. Nyt siitä tuli tiibetiläinen chupa.

Ompelu oli hauskaa ja sopivasti haastavaa, kaava ei ollut liian helppo. Oma haasteensa tuli englanninkielisistä ohjeista. Onneksi ohje oli hyvin kuvitettu ja kaavamerkinnät tarkkoja. Yläosa vaati hiukan sovittamista ja korjailua, eikä ihan täysin istu vieläkään. Helmaosasta sen sijaan tykkään aika paljon. Kaavassa oli mukana sekä mekon että hameen kaava. Jos ja kun hyvä kangas jostain kävelee vastaan, kokeilen tehdä vielä sen hameen. Chupassa on hauskaa se, että se on kapealinjainen, mutta siinä on paljon tilaa kävellä.

Tästä tuli varsinainen jokapaikan mekko. Sitä on jo pidetty juhlissa ja arkena. Ja värikin on juuri tähän vuodenaikaan sopiva!

Isokukkainen pikkumekko

Keväisen kirpputorikierroksen löytöjä oli keltaisen ja vihreän kirjava kukkalakana. Aiemmin oli kirjastosta tarttunut mukaan Yoshiko Tsukiorin kaavakirja Ihanat mekot ja tunikat (Otava, 2009), josta löytyi ohje ja kaava tämän pikkumekon ompeluun.

Mekko valmistui muutamassa tunnissa. Mm. laskokset oli hyvin merkitty kaavaan, ja kuvallista ompeluohjetta oli helppo seurata. Hihojen istuttamisessa kannattaa nähdä sen verran lisävaivaa, että ompelee hihapyöriöihin rypytyslangat. Ilman niitä ei hihan istuttaminen oikein onnistunut. Tehtävä: Etsi kuvasta mekon taskut. Tuurilla ja sattumalta tulin leikanneeksi taskupalat sellaisesta kohdasta, että ne osuivat mekon kuvioihin juuri oikealla kohdalla:

Kukkaisesta kesämekosta tulikin syyspimeiden piristys. Käy se näinkin, farkkujen ja vaikka poolon kanssa!

Virkatut kukkaruukut

Muoviset altakasteluruukut eivät ole erityisen mieltäylentävän näköisiä, varsinkaan vuosien käytön jälkeen. Putkis-kassin valmistuttua pohdin mitä kaikkea tästä hauskasta trikookuteesta voisi tehdä ja silmäni osuivat ikkunalaudalle.

Virkkasin ensin pyöreän pohjan jatkuvana spiraalina näin: Ensin pari ketjusilmukkaa, sitten ensimmäiseen kjs:ään kahdeksan kiinteää silmukkaa. Seuraavalla kerroksella kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (=16 s). Seuraavalla kerroksella lisätään taas tasavälein kahdeksan silmukkaa (=24 s). Näin jatketaan, joka kerroksella lisätään 8 s, kunnes pohja on sopivan kokoinen.

Sitten vaihdetaan virkkauksen suunta ylöspäin (käännöksen ohje Putkis-kassin ohjeesta, Moda 4/2008): Vie koukku työn takaa silmukan läpi eteen, sitten seuraavan silmukan läpi edestä taakse, vedä lanka molemmista silmukoista läpi ja virkkaa ks. Näin koko kerros ja sitten jatketaan tavallisia kiinteitä silmukoita, kunnes ruukku on sopivan korkuinen. Työ lopetetaan piilosilmukalla ja lanka pujotellaan ruukun sisäpuolelle piiloon.

Suojaruukku toimisi jo tällaisenaan, mutta jatkoin vielä virkkaamaalla ketjusilmukoita ruukun reunoille, 1 kjs jokaiseen ks:ään. Reunoista tuli näin napakammat. Jos haluaa ketjusilmukat työhön virkata, pitää huomioida, että se samalla vähän pienentää ruukun halkaisijaa sekä korottaa reunoja. Ketjusilmukat kannattaakin virkata alareunasta alkaen, niin voi sitten purkaa tai lisätä yläreunassa kerroksia, jotta ruukusta tulee oikean kokoinen.