Isotädin mekosta ilmettä uusiohameeseen

Tämä hame on ollut suunnitelman asteella mielessä jo pidemmän aikaa. Ajatus lähti liikkeelle isotätini vanhasta (ja paikkapaikoin korjauskelvottomaksi hituuntuneesta) ärhäkänpinkistä juhlamekosta. Mekon ikää en osaa arvioida, käsin se on ommeltu ja vuosikymmeniä vanha joka tapauksessa. Se oli siis pitokelvoton sellaisenaan, mutta kangas oli jostain paikoista vielä käyttökelpoista. Mitä siitä saisi? Ei mitään kovin suurta. Ja millä sitä väriä taittaisi vähän hillitympään?

Kun ompelin vanhoista farkuista täällä esittelemäni vaakaraidallisen hameen, mieleen jäi kytemään muitakin tapoja silputa housuja hameeksi. Ompeluroinakaapista löytyi mustat farkut ja sammarihousut. Niiden rinnalla pinkki mekko näytti aika sopivan raikkaalta.

 

No sitten malli. Edellinen farkkuhame oli A-linjainen, tällä kertaa tein kaarrokehameen. Perustana oli Joka tyypin kaavakirjan (WSOY) kaarrokehame, se sama, jolla tein aikanaan ruusuhameen. Kaavaa käytin lähinnä kaarrokkeen leikkaamiseen. Helmasta tuli vähän millainen tuli, se muotoutui tehdessä. Ylhäältä kaarrokkeeseen sopiva, alhaalta hiukan leveämpi.

Homma alkoi taas housujen silppuamisella. Leikkasin farkuista ja sammareista hiukan leveneviä kiiloja. Kaarrokkeen leikkasin farkkukankaasta. (Farkku on päämateriaali, samettia on vähemmän.) Fuksianpunaisesta mekosta leikkasin neljä senttiä leveää kaistaletta, jonka silitin kaksinkerroin. Helmaosassa on vuoron perään farkkukiila ja sammarikiila, välissä aina tehosteena pinkki kangaskaistale. Yhteensä kiiloja tarvittiin yhdeksän kappaletta. Tikkasin päältä niin, että pinkit kaistaleet kääntyvät aina samaan suuntaan.

Kaarrokkeen ja helman väliin laitoin myös kangaskaistaleen. Tikkaus kaarrokkeen puolelle. Taakse farkuista irrotettu vetoketju, joka piiloutuu pinkin kangaskaistaleen alle. Kaarrokkeen vuoritin mekkokankaalla, muuten hame on vuoriton. Helmassa kaksoistikkaus.

Vielä mekon hihansuissa olleet napit koristeeksi lantiolle. Valmis! Ja heti pitoon!

Ja sitten vielä kiitokset Jokkemaahan tästä tunnustuksesta!

Tarkoitus on:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Yritetään. Ensin satunnaisia asioita minusta:

1. Tykkään kahvinpurujen tuoksusta, inhoan keitetyn kahvin hajua.

2. Sukkahousut hajoavat aina isovarpaan kohdalta.

3. Voisin elää karkilla, suklaalla, pullalla ja muulla makealla.

4. Olen ollut karkkilakossa 25.10. alkaen. (Yksi ennalta itselle luvattu poikkeuspäivä oli 3.12.)

5. Kirjoitan listoja, inhoan mielikuvakarttoja.

6. Minulla on reilu 25 hyllymetriä kirjoja - aakkosjärjestyksessä.

7. Olen illanvirkku ja aamuntorkku.

8. Haaveilen työhuoneesta ja siirtolapuutarhamökistä.

Kenelle tämän lähettäisin eteenpäin?

- No Lauralle tietenkin! Lauran verstas on askartelijan aarreaitta. Lisäksi Laura on lapsuudenystäväni. 

- Tunnustus lähtee myös Otolle ja Osmankäämille Villa Osmankäämin rakennusprojektiin. Projektinne etenemistä on huimaavaa seurata!

- Seuraava lähtee vähän kauemmas, nimittäin Berliiniin, Tiger Lilylle ja Golden Rodille Big City Ranch -blogiin. Teillä on niin ihana mökki ja puutarha! (Kiitokset viimeisestä, ja niistä aiemmistakin :)

- Donnaannaolgan sarjakuvablogiin lähtee tunnustus myös! Elämä on välillä niin tätä!

- Kehrän Ainolle vielä. En lakkaa ihastelemasta neulekäsialasi tasaisuutta :)

 

Noin!

 

Lumitähtiä edes ikkunaan

Kun ei sitä lunta tänä vuonna taida täällä etelärannikolla saada ikkunoista ihailla, niin ripustanpa muutaman lumitähden ikkunan sisäpuolelle. Jo nyt, vähän varaslähtönä joulukoristeluun...

Tämä virkatuista ja helmistä punotuista lumitähdistä koottu mobile on valmistunut jo viime jouluksi. Idean lumitähtiin sain ystävältäni Lauralta, jonka superupeassa Lauran verstas -blogissa näitä tähtiäkin esitellään. Lumitähtien virkkuuohjeet ovat peräisin Barbara Christopherin kirjasta 60 Crocheted Snowflakes. Ohjeet perustuvat mikroskooppivalokuviin oikeista lumitähdistä. Vaikka ohjeet ovat englanniksi ja vaativat pohdintaa ja pähkäilyä, on se todella koukuttava kirja!

Ensin virkkasin muutamia lumitähtiä 1 mm virkkuukoukulla ja ohuenohuella virkkuulangalla. Tähdet kovetin Paverpol -tekstiilinkovetusaineella. Kostutin tähdet vedellä, puristin kuivaksi ja upotin kovetusaineeseen. Puristelin taas ylimääräiset pois ja pingotin styroxin palaselle nuppineuloilla. Nuppineulat kannattaa ottaa aika pian pois ja jättää tähti styroksin päälle asentoonsa kuivumaan. Neulat nimittäin alkavat nopeasti ruostua ja värjäävät tähdet.

Ripustin tähdet tuollaiseen kukka-asetelmasta peräisin olevaan käppyräiseen oksaan. Aika kiva!

Mutta se kaipasi vielä jotain. Minulla oli vuosia aiemmin väkertämiäni lasihelmitähtiä, jotka ovat palvelleet vaikka millä tavoin: lampuvarjostimen reunassa, suuren lyhdyn lasilevyjen sisäpinnalle ripustettuina, kuusenkoristeina jne. Nyt ripustelin niitä virkattujen tähtien lomaan. Kas näin:

Helmitähtiin tarvitaan lasihelmiä ja helmitöihin tarkoitettua rautalankaa. Tarkka pujotteluohje löytyy  Lauran verstaalta. (Sieltä löytyy ohjeita myös virkattuihin lumihiutaleisiin ja muihin hauskoihin ja hienoihin joulukoristeisiin! Valitse tageista Joulukoristeet.)

Viritetyt jouluvalot

Huomenna alkaa joulukuu! Joka vuosi näihin aikoihin keksin tai näen jossain aina jonkun valovirityksen, joka minulta puuttuu. Yksi asia kuitenkin pysyy: joulun alla valon on oltava valkoista.

Tämä jouluvalosarja on itse viritetty hopealankahäkkyröin. Tarvikkeet: tavallinen valosarja ja hopealankaa. Avuksi joku sopivan kokoinen pehmeä pallo. Minä käytin näissä pientä huovutettua palloa.

Hopealangasta leikataan pitkä pätkä, kokeilemalla  löytyy sopiva mitta. Lankaa ruvetaan pyörittämään lankakerän tavoin huopapallon ympärille vinksin vonksin. Parin kierroksen jälkeen lankaa on syytä ruveta punomaan edellisten kerrosten lomaan, pujotella välillä yli, välillä ali. Niin pallo pysyy muodossa.

Kun lankapallo on riittävän tiheä ja näyttää muutenkin hyvältä, raotetaan lankahässäkkää sen verran, että huopapallon mahtuu pujottamaan pois. (Huopapallo toimii hyvin, koska se on napakka ja pitää muotonsa, mutta sen voi lytätä ja mytätä pois otettaessa.) Jätä viitisentoista senttiä lankaa kiinnittämistä varten.

Sitten hopealankakerä kiinnitetään jouluvalon lampun ympärille. Ja koko homma toistetaan niin monta kertaa, kuin valosarjassa on lamppuja. Lisäviritystä saa pujottamalla lasihelmiä mukaan lankaan. Tässä valosarjassa on kirkkaita helmiä muutamassa lankahäkkyrässä. Ihan kaikkiin en jaksanut niitä pujotella.

Iloista ja valoisaa joulukuuta!

Paita vai mekko?

Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin ompelukirjat ovat aivan ihania. Olen hankkinut niitä kaksi, Ihanat mekot ja tunikat, jonka erään ohjeen mukaan tein tämän mekon, sekä Kauniit puserot ja mekot. (Otavan kustantamia molemmat.) Fiilistelen kirjan kuvia ja suunnittelen yhtä jos toistakin ompeluprojektia. Kun sitten ryhdyn ompelemaan, huomaan (aina uudestaan), etten olekaan ihan japanilaismallien kokoinen ja muotoinen.

Löysin herkullisen liukuvärjätyn viskoosikankaan, jossa oli iso painettu kukkakuvio. Leikkasin kappaleet kankaan eri kohdista. Kaikki mekon osat ovat siis samasta kankaasta. Työn alle valitsin Kauniit puserot ja mekot -kirjasta tämän mallin:

Tuollainen mekosta siis piti tulla. Mutta eipä tullut. Mallin etukappaleessa on kovasti paljon laskoksia ja kirjan neitosen päällä se näyttää hienolta. Minun päälläni ei näyttänyt, joten purkuhommiksi meni. Piirsin kaavan uudestaan, jätin pois kaikki laskokset ja rypytykset ja kavensin vielä vähän lisääkin. Nips naps vaan kangaskin kapeni. Tähän suuntaan:

Lopputuloksena edelleen väljä ja laskeutuva vaate, mutta ei enää ihan niin runsas. Nyt kukkakuviokin itse asiassa pääsee paremmin esille. Onko tämä nyt sitten pitkä paita vai onko tämä lyhyt mekko? En tiedä. Olen käyttänyt molempina.

Käännettävä tilkkuhame (Mariraitaa, osa 3)

Hapsuhuivin jälkeen rupesin kokoamaan raitatrikoopaloista tilkkuhuivia. Sitä varten leikkasin suorakaiteen muotoisia, n. 12 x 28 cm kokoisia paloja. Sommittelin eriväriset raitatilkut pitkäksi huiviksi ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Kun ommellessani sovittelin sylissä paloja vierekkään, tuotos rupesi tuntumaan hameelta. Palatkin vaikuttivat juuri oikean kokoisilta: neljä palaa rinnakkain riitti hameen ympärysmitaksi. Suunnitelma muuttui lennossa! (Pahoittelen, kuvat ovat vähän epäskarpit. Valoa ei oikein riittänyt peilin kautta kuvatessa...)

Huiviin oli tulossa kolme palaa pällekäin, se tuntui hameeksi liian lyhyeltä. Tilkkuja oli valmiina tarpeeksi, joten lisäsin yläreunaan neljännen rivin. Ylimmän tilkkurivin palat leikkasin puolisuunnikkaiksi. Pystysaumoista tuli vyötärön muotolaskokset aika lailla sopiviin kohtiin. Jotakuinkin näin:

Yksinkertainen trikoo vaikutti liian ohuelta hameeksi. Se piti siis vuorittaa. Vuori syntyi myös tilkuista. Se ei olekaan pelkkä vuori, vaan kokonaan toinen hame! Tästä tuli siis kääntöhame. Toinen puoli monivärinen, toinen puoli kelta-musta. 

 

Kelta-musta väri oli Marimekon tilkkusäkissä isoimpina paloina. Siitä hameen sai leikattua neljästä palasta. Hyvä niin, sillä nyt kääntöhameen eri puolilla on vähän erityylinen ilme. 

Vyötärölle kaapin pohjalta löytyneestä resorista reunus, sinne kuminauha, helmaan pelkkä yliluottelu, ja valmista tuli! Helma pyrkii tosin kiertymään rullalle, täytyy pohtia pitääkö se jotenkin ommella vielä toisin. Mutta nyt alkuun toimii ihan näin. Tilkut ompelin päällekäin jollakin ompelukoneen jousto-ompeleista ihan päällä olevan tilkun reunasta. Tilkut pyörivät edelleen mielessä, seuraavaksi (ehkä) pusero. 

Edit: Laitanpa vielä tämän yhden kuvan, niin näkyy tuo vyötärökaitalekin. Vyötärön ympäryksen pituinen, n. 10 cm leveä kaistale resoria ommellaan renkaaksi. Resorirengas kiinni hameeseen oikeat puolet vastakkain, vähän venyttäen. Toinen hame kiinni resorirenkaan toiseen reunaan. Nyt molemmat hameet ovat kiinni resorirenkaassa. Sitten koko hoito taitetaan resorin puolivälistä kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Ompelin nurjalta resorin saumanvarat (ja samalla hameiden yläreunat) kiinni toisiinsa, samalla muodostui kuminauhakuja.

Hupsuja tupsuja (Mariraitaa, osa 2)

Mitä muuta voi tehdä epämääräisen muotoisista trikoopaloista? No vaikka pipoja! Surautin lapsille pipot ilman kaavaa ja mallia, vähän päänympärystä välillä summittaisesti mittaillen.

Pojan pipo on yksinkertainen, tai kaksinkertainen, mutta yksinkertaisesti nelikulmaiseksi ommeltu. Tupsut on tehty siten, että suikale trikoota on ommeltu oikeat puolet vastakkain kartioksi, käännetty oikeinpäin, kiinnitetty pipon yläkulmiin ja sitaistu solmuiksi.

Tyttären pipoon tuli tuplasti hupsuja tupsuja. Tämän pipon päälaelle ompelin neliönmuotoisen palan. Kulmiin ompelin taas tupsusuikaleet, jotka kiersin solmuiksi.

Hupsuja hapsuja ja villapaidan hihat

Kaapintäytteenä on jo pari vuotta lojunut kasa Marimekon ystävämyynnistä ostettuja tasaraitatilkkuja. Palat ovat liian pieniä vaatteiksi, mutta jotain niistä pitäisi kuitenkin tehdä. Marimekon Surrur-kirjan selailusta jäi mieleen saksittu hapsuhuivi. Sellaista voisikin kokeilla. Toisaalla kaapissa on odotellut pesuissa huopunut ja kutistunut villapaita. Tässä siis tarvikkeet:

Tämä siniturkoosi kangas oli tilkkusäkissä kapeina reilun puolen metrin mittaisina suikaleina. Huivia varten leikkasin kankaan tasaisiksi suikaleiksi, joita ompelin kaksi peräkkäin ja kolme allekain. Alimmaista kerrosta en kaventanut, vaan jätin juurin niin epämääräiseksi kuin se sattui olemaan. Sen hapsutin puolentoista raidan levyisiksi hapsuiksi. Hapsut saa kiertymään putkimaisiksi venyttämällä niitä päästä. Huivin suikaleet ompelin yhteen eri päin, yksi oikea puoli päälle, seuraava nurja puoli päälle ja kolmas taas oikea puoli päälle. Kankaat vain päällekäin, reuna kiertyy peittämään ommelta. Pitkän huivin ompelin vielä renkaaksi, tästä tuli ns. tuubihuivi.

Villapaidan hihat muuntuivat pitkiksi ranteenlämmittimiksi, nips naps saksilla. Kokeilin käyttää niitä ensin sellaisenaan, mutta totesin, että villa kutittaa käsivarsia sietämättömästi. Apu löytyi samaisesta tilkkukasasta. Surautin saumurilla trikoosta putket, pujotin villahihojen sisään ja ompelin käsin pikkupistoilla kiinni niin, että hilpeänväriset raidat näkyvät päällepäin.

Trikoo ei juurikaan purkaudu, jos ei sitä erikseen pura. Siksi huivin saattoi ommella ilman huolitteluja. Käytin pelkkää suoraa ommelta, joka kestää kyllä, kun huivia ei liikaa venyttele. Renkaaksi ommeltu huivi kierretään löysästi kaulaan rennoksi ja höpsöksi hapsuhuiviksi.

Musta helminauha punasavesta

Nämä helmet on tehty kotimaisesta punasavesta, vaikka värin puolesta siltä ei näytäkään. Saven polttaminen keramiikaksi vaatii yleensä polttouunia, eikä se onnistu kotioloissa. Pieniä saviesineitä voi kuitenkin polttaa hyvin yksinkertaisesti takassa tai nuotiossa. Palamisen aikana punasavi muuttuu hienon mustaksi.

Pyörittelin helmet punasavesta käsin. Reiän tein ohuella mehupillillä. Osalle helmistä en tehnyt muuta, osan helmistä kiillotin, kun ne olivat lähes kuivuneet. Punasaven kiillotukseen paras väline keramiikan opettajani mukaan on Savonia-sarjan ruokailuveitsen varsi. Sellaisella on nämäkin kiillotettu, hyvin toimii! Kiillotetun ja käsittelemättömän helmen eron näkee selvästi. Viimeiset koristelut tein painelemalla reikiä hammastikulla.

Kun helmet ovat täysin kuivia, ne voi polttaa. Polttamiseen tarvitaan metallinen säilykepurkki (sellainen, jossa kansi on vielä jostain kohtaa kiinni), rautalankaa, naula, hienojakoista kuivaa sahanpurua ja nuotio. Takkakin käy. Pestyn säilykepurkin pohjaan ja seiniin tehdään naulalla muutamia ilmareikiä. Kanteen ja purkin yläreunaan tehdään reikä rautalankakiinnitystä varten, niin, että purkin saa auttavasti suljettua.

Poltettavat helmet laitetaan purkkiin. Purkki vuorataan ensin tiiviisti sahanpurulla. Pohjalle ja reunoille laitetaan paksusti sahanpurua, helmet kaiken keskelle. Helmet saavat osua toisiinsa, mutta ei purkin reunoihin. Päälle vielä sahanpurua ja sitten kansi kiinni.

Sitten polttohommiin. Takkaan tai nuotiopaikalle tehdään polttopuista jonkinlainen rakennelma, jonka sisään säilykepurkki mahtuu. Käytännössä riittää, että purkin ympärille kokoaa keon puista, allakin voi jokunen olla. Puut sytytetään ja annetaan palaa. Kun purkki alkaa hehkua punaisena, se on riittävän kuumassa. Purkkia paistellaan nuotiossa muutama tunti. Nuotiota hoidellaan, puita lisäillään välillä ja hiiliä nostellaan purkin ympärille.

Lopulta puiden annetaan palaa loppuun ja nuotion sammua. Purkki on todella kuuma pitkään ja sen kannattaa antaa jäähtyä rauhassa. Jännittävin vaihe koittaa, kun purkki avataan ja sisältö puretaan esille! Jos polttaminen on onnistunut, helmet ovat muuttuneet mustiksi. Joskus ne jäävät osin punaisiksi ja tuloksena voi olla tosi kaunis sattuman sanelema kirjava pinta. Valmiit helmet pestään hyvin noesta. Tällä tavalla voi poltella myös isompia esineitä, kunhan ne mahtuvat purkkiin.

Pujottelin valmiit helmet lankaan vuorotellen: himmeä, kiiltävä, reikäkoristeltu himmeä, reikäkoristeltu kiiltävä, jne. Keramiikkahelmien väliin laitoin himmeitä mustia lasihelmiä. Näistä tuli pitkät helmet, joita voi käyttää yksinkerroin tai kaksinkerroin tai vaikka ranteen ympärillä moninkerroin.

Minikannettavan raitapaita

Kannettava pikkutietokone kaipasi suojalaukkua. Kaapissa oli Toikan Putkis-langan vyyhtien loppuja juuri sopivasti. Paksusta trikoolangasta minikannettavan raitapaita valmistui yhdessä illassa.

Jouduin aloittamaan laukun pohjan pari kertaa uudelleen ennen kuin siitä tuli sopivan kokoinen. Pohja aloitetaan ketjusilmukkaketjulla, lopulliseen versioon silmukoita taisi tulla 30. Sitten kiinteä silmukka jokaiseen ketjusilmukkaan, kunnes tullaan ketjun loppuun. Viimeiseen kjs:n tehdään neljä ks:ää ja sitten jatketaan taas kiinteillä silmukoilla ketjusilmukkaketjun toista reunaa takaisin ks-kerroksen alkuun. Käännyttäessä tehdään taas useampi ks samaan kjs:aan. Näitä ks-kierroksia tehdään sopivan verran, minun laukussani taitaa olla neljä kierrosta. Kun pohja on valmis, vaihdetaan virkkauksen suunta ylöspäin, samaan tapaan kuin aiemmin esittelemissäni kukkaruukuissa. Sitten virkataan kiinteitä silmukoita kunnes laukku on niin korkea, että kannettava mahtuu kokonaan laukun sisälle. 

Laukun yläreunaan virkataan vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Seuraavalla kerroksella sopivalla kohdalla virkataan kjs-ketju, jätetään vastaava määrä kiinteitä silmukoita väliin ja jatketaan taas ks:lla seuraavaan kahvaan asti, kjs-ketju, ks:t väliin, ks:a kerros loppuun. Lopuksi vielä kolme kerrosta kiinteitä silmukoita. Kädensijat vahvistetaan virkkaamalla nurjalta puolelta piilosilmukka jokaiseen ks:n kädensijaan saakka ja vielä pari kierrosta kädensijan alapuolellekin. Oliko epäselvä selostus? Ohje on sovellettu pompulalaukusta, jonka ohje puolestaan löytyy Moda 04/2008 -lehdestä.

 

Pikaiset palapelikorvakorut

Tulipalossa savu- ja nokivaurioita saaneet palapelit joutuivat poistoihin. Säästin raivauksen keskellä muutaman kourallisen paloja askartelutarvikkeiksi. Tänään kaivoin esiin palat, hopealankaa ja pihtejä. Vajaan tunnin puuhastelun tuloksena valmistui kolme paria korvakoruja.

Nämä maalasin taustapuolelta ja reunoista askartelumaalilla valkoisiksi. Kuvapuolen taivaansini jäi ennalleen. Rei'itin palan paksulla nuppineulalla ja kiinnitin muutaman hopealenkin mittaiseen ketjuun.

Nämä palat on maalattu askartelumaaleilla toiselta puolelta valkoisiksi ja toiselta puolelta vihreiksi.  Kiinnitykseen riitti pari hopealenkkiä.

Kolmansille korviksille en näyttänyt maalisivellintä ollenkaan. Kuvapuolella on metsätonttupalapelin maisemaa, taustapuoli jäi alkuperäisen sinertävänvihreäksi. Lisäkoristeeksi kiinnitin varastoista löytyneet tiikerinsilmä tai mikä lie -kivihelmet, kun sopivat palojen sävyihin niin hyvin.

Kahdet farkut = yksi hame

Kävin läpi vaatekaappien perimmäisiä hyllyjä ja löysin kahdet rispaantuneet ja rikkinäiset farkut, jotka olin säästänyt vetoketjujen irrottamista varten. Käytinkin vähän muutakin kuin vetoketjun ja lopputuloksena on tämä hame. Olen nähnyt jossain käsityölehdessä vuosi, puolitoista vuotta sitten mallin, jossa farkut viipaloitiin tähän malliin hameeksi. Sitä ohjetta ei tähän hätään löytynyt, joten sovelsin itse.

Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), A-linjainen hame
Kangas: Kaksi paria rikkinäisiä farkkuja
Muuta: Ompelulankaa, eri värisiä sinisiä rullan loppuja.

Aloitin leikkaamalla farkun lahkeet 9 cm levyisiksi suikaleiksi. Lahkeen etukappaleesta ja takakappaleesta tuli kummastakin kaksi suikaletta. Suikaleet sommittelin värin ja kulumisen mukaan raitakankaaksi ja ompelin yhteen. Jotta kankaasta ei tulisi liian paksu, ompelin kankaat kahdella vierekkäisellä tiheällä tikillä yksinkertaisesti päällekäin niin, että suikaleen reuna saa rispaantua ajan kanssa. Nurjalla puolella suikaleen reunassa on siksak-ommel.

Kaavan hameeseen otin WSOY:n Joka tyypin kaavakirjasta. Myös muotolaskokset leikkasin auki ja ompelin yksinkertaisesti päällekäin, jotta kohdasta tulisi mahdollisimman ohut. Sivusaumoja pohdin hetken, kun en siihenkään halunnut tavallista "oikeat puolet vastakkain" -ommelta. Lisäksi halusin vetoketjun reilusti näkyville. Ratkaisu on kapea farkkukangassuikale, sivusaumaan pystyyn hamekappaleiden alle. Leikkasin etu- ja takakappaleiden sivuista saumanvarat pois ja ompelin palat suikaleeseen. Ja taas saa rispaantua. Toisessa sivussa suikaleen yläreunassa on vetoketju. Yksinkertaista. Helmaa ei tarvinnut kääntää, siinäkin on vain tiheä tikki pitämässä rispaantumisen aisoissa. Vyötäröllä on farkkusuikale.

Lopuksi vielä muutama tasku, jotka ratkoin irti toisesta farkkuparista. Taskujen paikkoja mallasin pitkään. Etukappaleiden puolella taskut saivat hameen (ja samalla ihmisen hameen sisällä) näyttämään todellistakin leveämmältä. Ei kiva. Sivusaumoissa samaa vaikutelmaa ei tullut, joten siinä ovat, vaikka eivät ehkä käsien kannalta ihan luontevimmassa paikassa. Isot taskut ovat käyttöön, helman pikkutasku lähinnä koriste. Hintaa hameelle pyöreät nolla euroa. Uutta käyttöä rikkinäisille farkuille paljon paljon!

 

Muutama idea jäi vielä kytemään: Vetoketjut olisi voinut laittaa huvin ja näön vuoksi molempiin sivuihin. Tällä kertaa en niin tehnyt, koska tummempien farkkujen vetoketju oli kiiltävän hopean värinen, eikä näyttänyt kivalta. Toisaalta, jos olisi tehnyt kapeamman mallisen hameen, toisen vetoketjun olisi voinut laittaa helmahalkioon. Tai vaikka molempiin sivusaumoihin halkioiksi. Ja suikaleet voisi leikata kiilan mallisiksi ja ommella pystyyn, niin tulisi kellohelmainen hame...Ja ja ja...

(Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, tähän vuodenaikaan luonnovaloa ei tahdo asuntoomme sisälle riittää...)