Isotädin mekosta ilmettä uusiohameeseen

Tämä hame on ollut suunnitelman asteella mielessä jo pidemmän aikaa. Ajatus lähti liikkeelle isotätini vanhasta (ja paikkapaikoin korjauskelvottomaksi hituuntuneesta) ärhäkänpinkistä juhlamekosta. Mekon ikää en osaa arvioida, käsin se on ommeltu ja vuosikymmeniä vanha joka tapauksessa. Se oli siis pitokelvoton sellaisenaan, mutta kangas oli jostain paikoista vielä käyttökelpoista. Mitä siitä saisi? Ei mitään kovin suurta. Ja millä sitä väriä taittaisi vähän hillitympään?

Kun ompelin vanhoista farkuista täällä esittelemäni vaakaraidallisen hameen, mieleen jäi kytemään muitakin tapoja silputa housuja hameeksi. Ompeluroinakaapista löytyi mustat farkut ja sammarihousut. Niiden rinnalla pinkki mekko näytti aika sopivan raikkaalta.

 

No sitten malli. Edellinen farkkuhame oli A-linjainen, tällä kertaa tein kaarrokehameen. Perustana oli Joka tyypin kaavakirjan (WSOY) kaarrokehame, se sama, jolla tein aikanaan ruusuhameen. Kaavaa käytin lähinnä kaarrokkeen leikkaamiseen. Helmasta tuli vähän millainen tuli, se muotoutui tehdessä. Ylhäältä kaarrokkeeseen sopiva, alhaalta hiukan leveämpi.

Homma alkoi taas housujen silppuamisella. Leikkasin farkuista ja sammareista hiukan leveneviä kiiloja. Kaarrokkeen leikkasin farkkukankaasta. (Farkku on päämateriaali, samettia on vähemmän.) Fuksianpunaisesta mekosta leikkasin neljä senttiä leveää kaistaletta, jonka silitin kaksinkerroin. Helmaosassa on vuoron perään farkkukiila ja sammarikiila, välissä aina tehosteena pinkki kangaskaistale. Yhteensä kiiloja tarvittiin yhdeksän kappaletta. Tikkasin päältä niin, että pinkit kaistaleet kääntyvät aina samaan suuntaan.

Kaarrokkeen ja helman väliin laitoin myös kangaskaistaleen. Tikkaus kaarrokkeen puolelle. Taakse farkuista irrotettu vetoketju, joka piiloutuu pinkin kangaskaistaleen alle. Kaarrokkeen vuoritin mekkokankaalla, muuten hame on vuoriton. Helmassa kaksoistikkaus.

Vielä mekon hihansuissa olleet napit koristeeksi lantiolle. Valmis! Ja heti pitoon!

Ja sitten vielä kiitokset Jokkemaahan tästä tunnustuksesta!

Tarkoitus on:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Yritetään. Ensin satunnaisia asioita minusta:

1. Tykkään kahvinpurujen tuoksusta, inhoan keitetyn kahvin hajua.

2. Sukkahousut hajoavat aina isovarpaan kohdalta.

3. Voisin elää karkilla, suklaalla, pullalla ja muulla makealla.

4. Olen ollut karkkilakossa 25.10. alkaen. (Yksi ennalta itselle luvattu poikkeuspäivä oli 3.12.)

5. Kirjoitan listoja, inhoan mielikuvakarttoja.

6. Minulla on reilu 25 hyllymetriä kirjoja - aakkosjärjestyksessä.

7. Olen illanvirkku ja aamuntorkku.

8. Haaveilen työhuoneesta ja siirtolapuutarhamökistä.

Kenelle tämän lähettäisin eteenpäin?

- No Lauralle tietenkin! Lauran verstas on askartelijan aarreaitta. Lisäksi Laura on lapsuudenystäväni. 

- Tunnustus lähtee myös Otolle ja Osmankäämille Villa Osmankäämin rakennusprojektiin. Projektinne etenemistä on huimaavaa seurata!

- Seuraava lähtee vähän kauemmas, nimittäin Berliiniin, Tiger Lilylle ja Golden Rodille Big City Ranch -blogiin. Teillä on niin ihana mökki ja puutarha! (Kiitokset viimeisestä, ja niistä aiemmistakin :)

- Donnaannaolgan sarjakuvablogiin lähtee tunnustus myös! Elämä on välillä niin tätä!

- Kehrän Ainolle vielä. En lakkaa ihastelemasta neulekäsialasi tasaisuutta :)

 

Noin!

 

Paita vai mekko?

Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin ompelukirjat ovat aivan ihania. Olen hankkinut niitä kaksi, Ihanat mekot ja tunikat, jonka erään ohjeen mukaan tein tämän mekon, sekä Kauniit puserot ja mekot. (Otavan kustantamia molemmat.) Fiilistelen kirjan kuvia ja suunnittelen yhtä jos toistakin ompeluprojektia. Kun sitten ryhdyn ompelemaan, huomaan (aina uudestaan), etten olekaan ihan japanilaismallien kokoinen ja muotoinen.

Löysin herkullisen liukuvärjätyn viskoosikankaan, jossa oli iso painettu kukkakuvio. Leikkasin kappaleet kankaan eri kohdista. Kaikki mekon osat ovat siis samasta kankaasta. Työn alle valitsin Kauniit puserot ja mekot -kirjasta tämän mallin:

Tuollainen mekosta siis piti tulla. Mutta eipä tullut. Mallin etukappaleessa on kovasti paljon laskoksia ja kirjan neitosen päällä se näyttää hienolta. Minun päälläni ei näyttänyt, joten purkuhommiksi meni. Piirsin kaavan uudestaan, jätin pois kaikki laskokset ja rypytykset ja kavensin vielä vähän lisääkin. Nips naps vaan kangaskin kapeni. Tähän suuntaan:

Lopputuloksena edelleen väljä ja laskeutuva vaate, mutta ei enää ihan niin runsas. Nyt kukkakuviokin itse asiassa pääsee paremmin esille. Onko tämä nyt sitten pitkä paita vai onko tämä lyhyt mekko? En tiedä. Olen käyttänyt molempina.

Käännettävä tilkkuhame (Mariraitaa, osa 3)

Hapsuhuivin jälkeen rupesin kokoamaan raitatrikoopaloista tilkkuhuivia. Sitä varten leikkasin suorakaiteen muotoisia, n. 12 x 28 cm kokoisia paloja. Sommittelin eriväriset raitatilkut pitkäksi huiviksi ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Kun ommellessani sovittelin sylissä paloja vierekkään, tuotos rupesi tuntumaan hameelta. Palatkin vaikuttivat juuri oikean kokoisilta: neljä palaa rinnakkain riitti hameen ympärysmitaksi. Suunnitelma muuttui lennossa! (Pahoittelen, kuvat ovat vähän epäskarpit. Valoa ei oikein riittänyt peilin kautta kuvatessa...)

Huiviin oli tulossa kolme palaa pällekäin, se tuntui hameeksi liian lyhyeltä. Tilkkuja oli valmiina tarpeeksi, joten lisäsin yläreunaan neljännen rivin. Ylimmän tilkkurivin palat leikkasin puolisuunnikkaiksi. Pystysaumoista tuli vyötärön muotolaskokset aika lailla sopiviin kohtiin. Jotakuinkin näin:

Yksinkertainen trikoo vaikutti liian ohuelta hameeksi. Se piti siis vuorittaa. Vuori syntyi myös tilkuista. Se ei olekaan pelkkä vuori, vaan kokonaan toinen hame! Tästä tuli siis kääntöhame. Toinen puoli monivärinen, toinen puoli kelta-musta. 

 

Kelta-musta väri oli Marimekon tilkkusäkissä isoimpina paloina. Siitä hameen sai leikattua neljästä palasta. Hyvä niin, sillä nyt kääntöhameen eri puolilla on vähän erityylinen ilme. 

Vyötärölle kaapin pohjalta löytyneestä resorista reunus, sinne kuminauha, helmaan pelkkä yliluottelu, ja valmista tuli! Helma pyrkii tosin kiertymään rullalle, täytyy pohtia pitääkö se jotenkin ommella vielä toisin. Mutta nyt alkuun toimii ihan näin. Tilkut ompelin päällekäin jollakin ompelukoneen jousto-ompeleista ihan päällä olevan tilkun reunasta. Tilkut pyörivät edelleen mielessä, seuraavaksi (ehkä) pusero. 

Edit: Laitanpa vielä tämän yhden kuvan, niin näkyy tuo vyötärökaitalekin. Vyötärön ympäryksen pituinen, n. 10 cm leveä kaistale resoria ommellaan renkaaksi. Resorirengas kiinni hameeseen oikeat puolet vastakkain, vähän venyttäen. Toinen hame kiinni resorirenkaan toiseen reunaan. Nyt molemmat hameet ovat kiinni resorirenkaassa. Sitten koko hoito taitetaan resorin puolivälistä kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Ompelin nurjalta resorin saumanvarat (ja samalla hameiden yläreunat) kiinni toisiinsa, samalla muodostui kuminauhakuja.

Hupsuja tupsuja (Mariraitaa, osa 2)

Mitä muuta voi tehdä epämääräisen muotoisista trikoopaloista? No vaikka pipoja! Surautin lapsille pipot ilman kaavaa ja mallia, vähän päänympärystä välillä summittaisesti mittaillen.

Pojan pipo on yksinkertainen, tai kaksinkertainen, mutta yksinkertaisesti nelikulmaiseksi ommeltu. Tupsut on tehty siten, että suikale trikoota on ommeltu oikeat puolet vastakkain kartioksi, käännetty oikeinpäin, kiinnitetty pipon yläkulmiin ja sitaistu solmuiksi.

Tyttären pipoon tuli tuplasti hupsuja tupsuja. Tämän pipon päälaelle ompelin neliönmuotoisen palan. Kulmiin ompelin taas tupsusuikaleet, jotka kiersin solmuiksi.

Hupsuja hapsuja ja villapaidan hihat

Kaapintäytteenä on jo pari vuotta lojunut kasa Marimekon ystävämyynnistä ostettuja tasaraitatilkkuja. Palat ovat liian pieniä vaatteiksi, mutta jotain niistä pitäisi kuitenkin tehdä. Marimekon Surrur-kirjan selailusta jäi mieleen saksittu hapsuhuivi. Sellaista voisikin kokeilla. Toisaalla kaapissa on odotellut pesuissa huopunut ja kutistunut villapaita. Tässä siis tarvikkeet:

Tämä siniturkoosi kangas oli tilkkusäkissä kapeina reilun puolen metrin mittaisina suikaleina. Huivia varten leikkasin kankaan tasaisiksi suikaleiksi, joita ompelin kaksi peräkkäin ja kolme allekain. Alimmaista kerrosta en kaventanut, vaan jätin juurin niin epämääräiseksi kuin se sattui olemaan. Sen hapsutin puolentoista raidan levyisiksi hapsuiksi. Hapsut saa kiertymään putkimaisiksi venyttämällä niitä päästä. Huivin suikaleet ompelin yhteen eri päin, yksi oikea puoli päälle, seuraava nurja puoli päälle ja kolmas taas oikea puoli päälle. Kankaat vain päällekäin, reuna kiertyy peittämään ommelta. Pitkän huivin ompelin vielä renkaaksi, tästä tuli ns. tuubihuivi.

Villapaidan hihat muuntuivat pitkiksi ranteenlämmittimiksi, nips naps saksilla. Kokeilin käyttää niitä ensin sellaisenaan, mutta totesin, että villa kutittaa käsivarsia sietämättömästi. Apu löytyi samaisesta tilkkukasasta. Surautin saumurilla trikoosta putket, pujotin villahihojen sisään ja ompelin käsin pikkupistoilla kiinni niin, että hilpeänväriset raidat näkyvät päällepäin.

Trikoo ei juurikaan purkaudu, jos ei sitä erikseen pura. Siksi huivin saattoi ommella ilman huolitteluja. Käytin pelkkää suoraa ommelta, joka kestää kyllä, kun huivia ei liikaa venyttele. Renkaaksi ommeltu huivi kierretään löysästi kaulaan rennoksi ja höpsöksi hapsuhuiviksi.

Kahdet farkut = yksi hame

Kävin läpi vaatekaappien perimmäisiä hyllyjä ja löysin kahdet rispaantuneet ja rikkinäiset farkut, jotka olin säästänyt vetoketjujen irrottamista varten. Käytinkin vähän muutakin kuin vetoketjun ja lopputuloksena on tämä hame. Olen nähnyt jossain käsityölehdessä vuosi, puolitoista vuotta sitten mallin, jossa farkut viipaloitiin tähän malliin hameeksi. Sitä ohjetta ei tähän hätään löytynyt, joten sovelsin itse.

Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), A-linjainen hame
Kangas: Kaksi paria rikkinäisiä farkkuja
Muuta: Ompelulankaa, eri värisiä sinisiä rullan loppuja.

Aloitin leikkaamalla farkun lahkeet 9 cm levyisiksi suikaleiksi. Lahkeen etukappaleesta ja takakappaleesta tuli kummastakin kaksi suikaletta. Suikaleet sommittelin värin ja kulumisen mukaan raitakankaaksi ja ompelin yhteen. Jotta kankaasta ei tulisi liian paksu, ompelin kankaat kahdella vierekkäisellä tiheällä tikillä yksinkertaisesti päällekäin niin, että suikaleen reuna saa rispaantua ajan kanssa. Nurjalla puolella suikaleen reunassa on siksak-ommel.

Kaavan hameeseen otin WSOY:n Joka tyypin kaavakirjasta. Myös muotolaskokset leikkasin auki ja ompelin yksinkertaisesti päällekäin, jotta kohdasta tulisi mahdollisimman ohut. Sivusaumoja pohdin hetken, kun en siihenkään halunnut tavallista "oikeat puolet vastakkain" -ommelta. Lisäksi halusin vetoketjun reilusti näkyville. Ratkaisu on kapea farkkukangassuikale, sivusaumaan pystyyn hamekappaleiden alle. Leikkasin etu- ja takakappaleiden sivuista saumanvarat pois ja ompelin palat suikaleeseen. Ja taas saa rispaantua. Toisessa sivussa suikaleen yläreunassa on vetoketju. Yksinkertaista. Helmaa ei tarvinnut kääntää, siinäkin on vain tiheä tikki pitämässä rispaantumisen aisoissa. Vyötäröllä on farkkusuikale.

Lopuksi vielä muutama tasku, jotka ratkoin irti toisesta farkkuparista. Taskujen paikkoja mallasin pitkään. Etukappaleiden puolella taskut saivat hameen (ja samalla ihmisen hameen sisällä) näyttämään todellistakin leveämmältä. Ei kiva. Sivusaumoissa samaa vaikutelmaa ei tullut, joten siinä ovat, vaikka eivät ehkä käsien kannalta ihan luontevimmassa paikassa. Isot taskut ovat käyttöön, helman pikkutasku lähinnä koriste. Hintaa hameelle pyöreät nolla euroa. Uutta käyttöä rikkinäisille farkuille paljon paljon!

 

Muutama idea jäi vielä kytemään: Vetoketjut olisi voinut laittaa huvin ja näön vuoksi molempiin sivuihin. Tällä kertaa en niin tehnyt, koska tummempien farkkujen vetoketju oli kiiltävän hopean värinen, eikä näyttänyt kivalta. Toisaalta, jos olisi tehnyt kapeamman mallisen hameen, toisen vetoketjun olisi voinut laittaa helmahalkioon. Tai vaikka molempiin sivusaumoihin halkioiksi. Ja suikaleet voisi leikata kiilan mallisiksi ja ommella pystyyn, niin tulisi kellohelmainen hame...Ja ja ja...

(Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, tähän vuodenaikaan luonnovaloa ei tahdo asuntoomme sisälle riittää...)

Kietaisumekko ikkunaverhosta

Aino löysi hauskan nettiputiikin, jossa myydään eri maiden kansanpukujen kaavoja, sopivasti nykyaikaistettuina. Innostuin minäkin tilaamaan, kun löysin tämän tiibetiläisen kietaisumekon, chupan, kaavan. Kaava odotti vajaan vuoden toteuttamista. Jälleen kerran kangas löytyi kirpputorilta. Tämä lienee ollut entisessä elämässään olohuoneen verho. Nyt siitä tuli tiibetiläinen chupa.

Ompelu oli hauskaa ja sopivasti haastavaa, kaava ei ollut liian helppo. Oma haasteensa tuli englanninkielisistä ohjeista. Onneksi ohje oli hyvin kuvitettu ja kaavamerkinnät tarkkoja. Yläosa vaati hiukan sovittamista ja korjailua, eikä ihan täysin istu vieläkään. Helmaosasta sen sijaan tykkään aika paljon. Kaavassa oli mukana sekä mekon että hameen kaava. Jos ja kun hyvä kangas jostain kävelee vastaan, kokeilen tehdä vielä sen hameen. Chupassa on hauskaa se, että se on kapealinjainen, mutta siinä on paljon tilaa kävellä.

Tästä tuli varsinainen jokapaikan mekko. Sitä on jo pidetty juhlissa ja arkena. Ja värikin on juuri tähän vuodenaikaan sopiva!

Isokukkainen pikkumekko

Keväisen kirpputorikierroksen löytöjä oli keltaisen ja vihreän kirjava kukkalakana. Aiemmin oli kirjastosta tarttunut mukaan Yoshiko Tsukiorin kaavakirja Ihanat mekot ja tunikat (Otava, 2009), josta löytyi ohje ja kaava tämän pikkumekon ompeluun.

Mekko valmistui muutamassa tunnissa. Mm. laskokset oli hyvin merkitty kaavaan, ja kuvallista ompeluohjetta oli helppo seurata. Hihojen istuttamisessa kannattaa nähdä sen verran lisävaivaa, että ompelee hihapyöriöihin rypytyslangat. Ilman niitä ei hihan istuttaminen oikein onnistunut. Tehtävä: Etsi kuvasta mekon taskut. Tuurilla ja sattumalta tulin leikanneeksi taskupalat sellaisesta kohdasta, että ne osuivat mekon kuvioihin juuri oikealla kohdalla:

Kukkaisesta kesämekosta tulikin syyspimeiden piristys. Käy se näinkin, farkkujen ja vaikka poolon kanssa!

Teeruusuja helmoissa

Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), kaarrokehame
Kangas: Vanha puuvillakankainen pöytäliina
Muuta: Vuorikangasta, silitettävää tukikangasta, vetoketju, hakanen

Alunperin äidin varastoista löytynyt pöytäliina oli vuosikymmenten käytössä paikoin nuhraantunut ja sitä paitsi nykyiselle pöydällemme liian pieni. Kangas (Ritva Kronlundin Teeruusu) hehkui kuitenkin ihanan keväisissä väreissä ja halusin sen johonkin käyttöön. Päätin tehdä siitä hameen, jotta isot kukkaset pääsisivät oikeuksiinsa.

Samalla pääsin kokeilemaan käytännössä jo aikaa sitten hankkimaani Joka tyypin kaavakirjaa (Rinna Saramäki, Jane Palmu, Katja Piippo, WSOY 2007). Valitsin kaarrokehameen, jonka helmoissa teeruusut hyvin mahtuvat kukkimaan. Hameen ompelussa ei kummempia koukeroita vastaan tullut. Hankalin vaihe oli asetella kaavat kankaalle ja pohtia miltä ruusut valmiissa hameessa näyttäisivät. Kirjan hame on perusmalli, joka toimii ihan hyvin. Kaavaa ei juuri tarvinnut muokata. Kirjassa hameessa ei ole vuoria, mutta halusin kuitenkin omani vuorittaa. Leikkasin vuorikankaan hameen kaavalla ilman laskoksia, helmaa kohti leveneväksi.

Vetoketju löytyi käytettynä vanhoista varastoista, samoin kiinnityshakanen ja tukikankaan pala. Vuorikangas piti ostaa uutena, sopivan väristä kun ei kaapeista löytynyt. Hintaa hameelle tuli tukikankaan verran, muutama euro.

Ruusuhame on ehtinyt palvella jo niin arki- kuin juhlavaatteena. Hyvä kaveri hameelle  on aiemmassa kirjoituksessa esittelemäni virkattu takki. Jostain syystä vaaleanvihreästä on tullut tänä keväänä vaatekaappini teemaväri...

Yöpaita uusiksi

Olin "kasvanut ulos" vanhasta naruolkaimisesta yöpaidastani, mutta säästänyt sen pehmeän ja hyväkuntoisen kankaan takia. Kaapista löytyi myös lapsen poolopusero, jossa oli muutama sinnikäs tahra. Yhdistin nämä kaksi vaatetta yhdeksi lapsen yöpaidaksi.

Yöpaidan yläosa tuli helposti poolopuserosta. Leikkasin vain kauluksen, hihat ja muut ylimääräiset (lue tahraiset) osat pois. Vanhasta yöpaidastani leikkasin yksinkertaisen A-linjaisen helman siten, että pystyin hyödyntämään vanhan helmakäänteen. Lopuista yöpaidan tilkuista riitti juuri sopivasti kaitaletta kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluun. Kaikki ompelut tein saumurilla. Aikaa koko projektiin kului reilu tunti. 

Pieni vaiva, mutta suuri ilo. Tytär tykkää yöpaidastaan ja sen Nalle Puh -kuvioista. Minä puolestani olen tyytyväinen, kun sain kahdesta tarpeettomasta ja käyttökelvottomasta vaatekappaleesta aikaiseksi toimivan uuden vaatteen. Kasvunvaraakin on, joten yöpaitaa käytetään varmasti ainakin pari vuotta!