Isotädin mekosta ilmettä uusiohameeseen

Tämä hame on ollut suunnitelman asteella mielessä jo pidemmän aikaa. Ajatus lähti liikkeelle isotätini vanhasta (ja paikkapaikoin korjauskelvottomaksi hituuntuneesta) ärhäkänpinkistä juhlamekosta. Mekon ikää en osaa arvioida, käsin se on ommeltu ja vuosikymmeniä vanha joka tapauksessa. Se oli siis pitokelvoton sellaisenaan, mutta kangas oli jostain paikoista vielä käyttökelpoista. Mitä siitä saisi? Ei mitään kovin suurta. Ja millä sitä väriä taittaisi vähän hillitympään?

Kun ompelin vanhoista farkuista täällä esittelemäni vaakaraidallisen hameen, mieleen jäi kytemään muitakin tapoja silputa housuja hameeksi. Ompeluroinakaapista löytyi mustat farkut ja sammarihousut. Niiden rinnalla pinkki mekko näytti aika sopivan raikkaalta.

 

No sitten malli. Edellinen farkkuhame oli A-linjainen, tällä kertaa tein kaarrokehameen. Perustana oli Joka tyypin kaavakirjan (WSOY) kaarrokehame, se sama, jolla tein aikanaan ruusuhameen. Kaavaa käytin lähinnä kaarrokkeen leikkaamiseen. Helmasta tuli vähän millainen tuli, se muotoutui tehdessä. Ylhäältä kaarrokkeeseen sopiva, alhaalta hiukan leveämpi.

Homma alkoi taas housujen silppuamisella. Leikkasin farkuista ja sammareista hiukan leveneviä kiiloja. Kaarrokkeen leikkasin farkkukankaasta. (Farkku on päämateriaali, samettia on vähemmän.) Fuksianpunaisesta mekosta leikkasin neljä senttiä leveää kaistaletta, jonka silitin kaksinkerroin. Helmaosassa on vuoron perään farkkukiila ja sammarikiila, välissä aina tehosteena pinkki kangaskaistale. Yhteensä kiiloja tarvittiin yhdeksän kappaletta. Tikkasin päältä niin, että pinkit kaistaleet kääntyvät aina samaan suuntaan.

Kaarrokkeen ja helman väliin laitoin myös kangaskaistaleen. Tikkaus kaarrokkeen puolelle. Taakse farkuista irrotettu vetoketju, joka piiloutuu pinkin kangaskaistaleen alle. Kaarrokkeen vuoritin mekkokankaalla, muuten hame on vuoriton. Helmassa kaksoistikkaus.

Vielä mekon hihansuissa olleet napit koristeeksi lantiolle. Valmis! Ja heti pitoon!

Ja sitten vielä kiitokset Jokkemaahan tästä tunnustuksesta!

Tarkoitus on:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Yritetään. Ensin satunnaisia asioita minusta:

1. Tykkään kahvinpurujen tuoksusta, inhoan keitetyn kahvin hajua.

2. Sukkahousut hajoavat aina isovarpaan kohdalta.

3. Voisin elää karkilla, suklaalla, pullalla ja muulla makealla.

4. Olen ollut karkkilakossa 25.10. alkaen. (Yksi ennalta itselle luvattu poikkeuspäivä oli 3.12.)

5. Kirjoitan listoja, inhoan mielikuvakarttoja.

6. Minulla on reilu 25 hyllymetriä kirjoja - aakkosjärjestyksessä.

7. Olen illanvirkku ja aamuntorkku.

8. Haaveilen työhuoneesta ja siirtolapuutarhamökistä.

Kenelle tämän lähettäisin eteenpäin?

- No Lauralle tietenkin! Lauran verstas on askartelijan aarreaitta. Lisäksi Laura on lapsuudenystäväni. 

- Tunnustus lähtee myös Otolle ja Osmankäämille Villa Osmankäämin rakennusprojektiin. Projektinne etenemistä on huimaavaa seurata!

- Seuraava lähtee vähän kauemmas, nimittäin Berliiniin, Tiger Lilylle ja Golden Rodille Big City Ranch -blogiin. Teillä on niin ihana mökki ja puutarha! (Kiitokset viimeisestä, ja niistä aiemmistakin :)

- Donnaannaolgan sarjakuvablogiin lähtee tunnustus myös! Elämä on välillä niin tätä!

- Kehrän Ainolle vielä. En lakkaa ihastelemasta neulekäsialasi tasaisuutta :)

 

Noin!

 

Paita vai mekko?

Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin ompelukirjat ovat aivan ihania. Olen hankkinut niitä kaksi, Ihanat mekot ja tunikat, jonka erään ohjeen mukaan tein tämän mekon, sekä Kauniit puserot ja mekot. (Otavan kustantamia molemmat.) Fiilistelen kirjan kuvia ja suunnittelen yhtä jos toistakin ompeluprojektia. Kun sitten ryhdyn ompelemaan, huomaan (aina uudestaan), etten olekaan ihan japanilaismallien kokoinen ja muotoinen.

Löysin herkullisen liukuvärjätyn viskoosikankaan, jossa oli iso painettu kukkakuvio. Leikkasin kappaleet kankaan eri kohdista. Kaikki mekon osat ovat siis samasta kankaasta. Työn alle valitsin Kauniit puserot ja mekot -kirjasta tämän mallin:

Tuollainen mekosta siis piti tulla. Mutta eipä tullut. Mallin etukappaleessa on kovasti paljon laskoksia ja kirjan neitosen päällä se näyttää hienolta. Minun päälläni ei näyttänyt, joten purkuhommiksi meni. Piirsin kaavan uudestaan, jätin pois kaikki laskokset ja rypytykset ja kavensin vielä vähän lisääkin. Nips naps vaan kangaskin kapeni. Tähän suuntaan:

Lopputuloksena edelleen väljä ja laskeutuva vaate, mutta ei enää ihan niin runsas. Nyt kukkakuviokin itse asiassa pääsee paremmin esille. Onko tämä nyt sitten pitkä paita vai onko tämä lyhyt mekko? En tiedä. Olen käyttänyt molempina.

Käännettävä tilkkuhame (Mariraitaa, osa 3)

Hapsuhuivin jälkeen rupesin kokoamaan raitatrikoopaloista tilkkuhuivia. Sitä varten leikkasin suorakaiteen muotoisia, n. 12 x 28 cm kokoisia paloja. Sommittelin eriväriset raitatilkut pitkäksi huiviksi ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Kun ommellessani sovittelin sylissä paloja vierekkään, tuotos rupesi tuntumaan hameelta. Palatkin vaikuttivat juuri oikean kokoisilta: neljä palaa rinnakkain riitti hameen ympärysmitaksi. Suunnitelma muuttui lennossa! (Pahoittelen, kuvat ovat vähän epäskarpit. Valoa ei oikein riittänyt peilin kautta kuvatessa...)

Huiviin oli tulossa kolme palaa pällekäin, se tuntui hameeksi liian lyhyeltä. Tilkkuja oli valmiina tarpeeksi, joten lisäsin yläreunaan neljännen rivin. Ylimmän tilkkurivin palat leikkasin puolisuunnikkaiksi. Pystysaumoista tuli vyötärön muotolaskokset aika lailla sopiviin kohtiin. Jotakuinkin näin:

Yksinkertainen trikoo vaikutti liian ohuelta hameeksi. Se piti siis vuorittaa. Vuori syntyi myös tilkuista. Se ei olekaan pelkkä vuori, vaan kokonaan toinen hame! Tästä tuli siis kääntöhame. Toinen puoli monivärinen, toinen puoli kelta-musta. 

 

Kelta-musta väri oli Marimekon tilkkusäkissä isoimpina paloina. Siitä hameen sai leikattua neljästä palasta. Hyvä niin, sillä nyt kääntöhameen eri puolilla on vähän erityylinen ilme. 

Vyötärölle kaapin pohjalta löytyneestä resorista reunus, sinne kuminauha, helmaan pelkkä yliluottelu, ja valmista tuli! Helma pyrkii tosin kiertymään rullalle, täytyy pohtia pitääkö se jotenkin ommella vielä toisin. Mutta nyt alkuun toimii ihan näin. Tilkut ompelin päällekäin jollakin ompelukoneen jousto-ompeleista ihan päällä olevan tilkun reunasta. Tilkut pyörivät edelleen mielessä, seuraavaksi (ehkä) pusero. 

Edit: Laitanpa vielä tämän yhden kuvan, niin näkyy tuo vyötärökaitalekin. Vyötärön ympäryksen pituinen, n. 10 cm leveä kaistale resoria ommellaan renkaaksi. Resorirengas kiinni hameeseen oikeat puolet vastakkain, vähän venyttäen. Toinen hame kiinni resorirenkaan toiseen reunaan. Nyt molemmat hameet ovat kiinni resorirenkaassa. Sitten koko hoito taitetaan resorin puolivälistä kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Ompelin nurjalta resorin saumanvarat (ja samalla hameiden yläreunat) kiinni toisiinsa, samalla muodostui kuminauhakuja.

Neuleliivi kahdella langalla

Tämä liivi on ollut valmis jo jonkun aikaa. Siitä tuli kuitenkin alkuun hiukan liian iso, joten purin olkasaumat, lyhensin kappaleita yläreunoista ja kokosin sen uudelleen. Nyt se sopii paremmin ja pääsi viimein käyttöön.

Malli: Garnstudion mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, väri 10 sammalenvihreä
Drops Safran, väri 14 armeijanvihreä
Puikot: 4,5
Muuta: Viisi nappia

Tämän pienen liivin neulominen ei kauaa vienyt. Mallineule, jossa joka neljäs kerros on nurjaa, muuten sileää, tuntui etenevän nopeasti. Etukappaleiden vähän herrainliivimäinen muoto tehtiin kaventamalla keskeltä ja lisäämällä silmukoita sivureunaan.

Kun liivin kokoamisen aika tuli taas eräänä iltana aika myöhään, ei ollut aikaa lähteä nappikaupoille. Varastoista ei sattunut löytymään viittä samanlaista sopivaa nappia. Näinkin käy!

Neule tehtiin kahdella erilaisella langalla. Safran on 100% puuvillaa ja Cotton Viscose nimensä mukaisesti puuvillan ja viskoosin sekoite. Neulepinnasta tuli ihan hauskan näköinen. Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy Cotton Viscose -langan kiilto. Safran on tuo pyöreä, mattapintainen lanka. Liiviä justeeratessani huomasin, että tuo viskoosisekoitelanka ei oikein kestä purkamista ja uudelleen ompelua. Yhdistin nimittäin kappaleet olalta silmukoimalla, jolloin piti käyttää molempia lankoja. Olalla saumaa ei nyt ollenkaan näy. Sivusaumat ompelin pelkällä Safranilla.

Tämäkin neule näköjään jatkaa taas sitä tuttua vihreää linjaa. Nyt vähän syksyisemmäksi taitettuna tosin. Arvatkaas miltä vaatekaappini yleisväritykseltään näyttää... :)

Kietaisumekko ikkunaverhosta

Aino löysi hauskan nettiputiikin, jossa myydään eri maiden kansanpukujen kaavoja, sopivasti nykyaikaistettuina. Innostuin minäkin tilaamaan, kun löysin tämän tiibetiläisen kietaisumekon, chupan, kaavan. Kaava odotti vajaan vuoden toteuttamista. Jälleen kerran kangas löytyi kirpputorilta. Tämä lienee ollut entisessä elämässään olohuoneen verho. Nyt siitä tuli tiibetiläinen chupa.

Ompelu oli hauskaa ja sopivasti haastavaa, kaava ei ollut liian helppo. Oma haasteensa tuli englanninkielisistä ohjeista. Onneksi ohje oli hyvin kuvitettu ja kaavamerkinnät tarkkoja. Yläosa vaati hiukan sovittamista ja korjailua, eikä ihan täysin istu vieläkään. Helmaosasta sen sijaan tykkään aika paljon. Kaavassa oli mukana sekä mekon että hameen kaava. Jos ja kun hyvä kangas jostain kävelee vastaan, kokeilen tehdä vielä sen hameen. Chupassa on hauskaa se, että se on kapealinjainen, mutta siinä on paljon tilaa kävellä.

Tästä tuli varsinainen jokapaikan mekko. Sitä on jo pidetty juhlissa ja arkena. Ja värikin on juuri tähän vuodenaikaan sopiva!

Isokukkainen pikkumekko

Keväisen kirpputorikierroksen löytöjä oli keltaisen ja vihreän kirjava kukkalakana. Aiemmin oli kirjastosta tarttunut mukaan Yoshiko Tsukiorin kaavakirja Ihanat mekot ja tunikat (Otava, 2009), josta löytyi ohje ja kaava tämän pikkumekon ompeluun.

Mekko valmistui muutamassa tunnissa. Mm. laskokset oli hyvin merkitty kaavaan, ja kuvallista ompeluohjetta oli helppo seurata. Hihojen istuttamisessa kannattaa nähdä sen verran lisävaivaa, että ompelee hihapyöriöihin rypytyslangat. Ilman niitä ei hihan istuttaminen oikein onnistunut. Tehtävä: Etsi kuvasta mekon taskut. Tuurilla ja sattumalta tulin leikanneeksi taskupalat sellaisesta kohdasta, että ne osuivat mekon kuvioihin juuri oikealla kohdalla:

Kukkaisesta kesämekosta tulikin syyspimeiden piristys. Käy se näinkin, farkkujen ja vaikka poolon kanssa!

Teeruusuja helmoissa

Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), kaarrokehame
Kangas: Vanha puuvillakankainen pöytäliina
Muuta: Vuorikangasta, silitettävää tukikangasta, vetoketju, hakanen

Alunperin äidin varastoista löytynyt pöytäliina oli vuosikymmenten käytössä paikoin nuhraantunut ja sitä paitsi nykyiselle pöydällemme liian pieni. Kangas (Ritva Kronlundin Teeruusu) hehkui kuitenkin ihanan keväisissä väreissä ja halusin sen johonkin käyttöön. Päätin tehdä siitä hameen, jotta isot kukkaset pääsisivät oikeuksiinsa.

Samalla pääsin kokeilemaan käytännössä jo aikaa sitten hankkimaani Joka tyypin kaavakirjaa (Rinna Saramäki, Jane Palmu, Katja Piippo, WSOY 2007). Valitsin kaarrokehameen, jonka helmoissa teeruusut hyvin mahtuvat kukkimaan. Hameen ompelussa ei kummempia koukeroita vastaan tullut. Hankalin vaihe oli asetella kaavat kankaalle ja pohtia miltä ruusut valmiissa hameessa näyttäisivät. Kirjan hame on perusmalli, joka toimii ihan hyvin. Kaavaa ei juuri tarvinnut muokata. Kirjassa hameessa ei ole vuoria, mutta halusin kuitenkin omani vuorittaa. Leikkasin vuorikankaan hameen kaavalla ilman laskoksia, helmaa kohti leveneväksi.

Vetoketju löytyi käytettynä vanhoista varastoista, samoin kiinnityshakanen ja tukikankaan pala. Vuorikangas piti ostaa uutena, sopivan väristä kun ei kaapeista löytynyt. Hintaa hameelle tuli tukikankaan verran, muutama euro.

Ruusuhame on ehtinyt palvella jo niin arki- kuin juhlavaatteena. Hyvä kaveri hameelle  on aiemmassa kirjoituksessa esittelemäni virkattu takki. Jostain syystä vaaleanvihreästä on tullut tänä keväänä vaatekaappini teemaväri...

Virkattua keväänvihreää

Malli: Garnstudion Drops design -mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Drops Muskat, väri 53 omenanvihreä, 700 g
Koukku: 4
Muuta: Kolme isompaa ja kaksi pienempää nappia

Pienempien neule- ja virkkausprojektien jälkeen halusin ottaa työn alle taas isomman vaatteen, ja nimenomaan virkaten. Edelliskerrasta oli kulunut varmaan kymmenen vuotta... Vaatekaappini suorastaan huusi kesäistä puuvillatakkia ja Internetin ihmemaailmasta löytyi (kiitos Ainon :) tämä Dropsin malliston takki. Langan värin, herkullisen keväisen omenanvihreän, onnistuin valitsemaan vain puolen tunnin jahkailun jälkeen.

Ohjetta oli helppo seurata, paitsi että ohjeen kavennusvinkissä lienee (käännös)virhe. Sitä ei kannata noudattaa sanatarkasti tai jää kavennus tekemättä. Pylväät virkataan yhteen niin, että ensimmäisestä pylväästä jätetään viimeinen langanveto tekemättä ja jälkimmäisen pylvään viimeinen langanveto vedetään kaikkien silmukoiden läpi. Tai niin minä tein.

Olkasaumaa vähän sovelsin. (Se on muuten takin ainoa sauma!) Tasoitin kappaleiden yläreunat olkasauman kohdalta jättämällä "pompun" muodostavan pylväsryhmän (2 p + 3 kjs + 2 p) pois. Tilalle virkkasin 2 kjs, ks kjskaareen, 2 kjs. Yritin tuohon piirtää mallin. Nyt olkasauman sai ommeltua siististi.

Hihat virkkasin ohjeen mukaan suljettuna virkkauksena, mutta siten, että vaihdoin joka kerroksella virkkuusuuntaa. Näin vältyin hihojen kiertymiseltä. Pitkässä hihassa kiertyminen olisi saattanut näkyä ja häiritä. Halusin hiukan alkuperäistä ohjetta pidemmän takin, joten lisäsin pari-kolme kerrosta etu- ja takakappaleiden alaosiin.

Tarkoitukseni oli laittaa takkiin sopivalla kankaalla päällystetyt napit. Nappitarve iski kuitenkin sellaiseen aikaan, ettei kangaskauppoihin päässyt. Virkkasin ohjeen mukaiset nappien päällykset ja kiinnitin ne takkiin. Mahdollisesti vielä joskus kokeilen kangaspäällysteisiä nappeja, mutta toistaiseksi saa olla näin. 

Takki on pehmeä ja erityisen hyvän tuntuinen päällä, kun mitään kylki- tai hihasaumoja ei ole. Värikin miellyttää silmääni. Kivakiva! Ei kun seuraavaan projektiin!

Yöpaita uusiksi

Olin "kasvanut ulos" vanhasta naruolkaimisesta yöpaidastani, mutta säästänyt sen pehmeän ja hyväkuntoisen kankaan takia. Kaapista löytyi myös lapsen poolopusero, jossa oli muutama sinnikäs tahra. Yhdistin nämä kaksi vaatetta yhdeksi lapsen yöpaidaksi.

Yöpaidan yläosa tuli helposti poolopuserosta. Leikkasin vain kauluksen, hihat ja muut ylimääräiset (lue tahraiset) osat pois. Vanhasta yöpaidastani leikkasin yksinkertaisen A-linjaisen helman siten, että pystyin hyödyntämään vanhan helmakäänteen. Lopuista yöpaidan tilkuista riitti juuri sopivasti kaitaletta kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluun. Kaikki ompelut tein saumurilla. Aikaa koko projektiin kului reilu tunti. 

Pieni vaiva, mutta suuri ilo. Tytär tykkää yöpaidastaan ja sen Nalle Puh -kuvioista. Minä puolestani olen tyytyväinen, kun sain kahdesta tarpeettomasta ja käyttökelvottomasta vaatekappaleesta aikaiseksi toimivan uuden vaatteen. Kasvunvaraakin on, joten yöpaitaa käytetään varmasti ainakin pari vuotta!