Näytetään tekstit, joissa on tunniste korut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. elokuuta 2011

Musta helminauha punasavesta


Nämä helmet on tehty kotimaisesta punasavesta, vaikka värin puolesta siltä ei näytäkään. Saven polttaminen keramiikaksi vaatii yleensä polttouunia, eikä se onnistu kotioloissa. Pieniä saviesineitä voi kuitenkin polttaa hyvin yksinkertaisesti takassa tai nuotiossa. Palamisen aikana punasavi muuttuu hienon mustaksi.

Pyörittelin helmet punasavesta käsin. Reiän tein ohuella mehupillillä. Osalle helmistä en tehnyt muuta, osan helmistä kiillotin, kun ne olivat lähes kuivuneet. Punasaven kiillotukseen paras väline keramiikan opettajani mukaan on Savonia-sarjan ruokailuveitsen varsi. Sellaisella on nämäkin kiillotettu, hyvin toimii! Kiillotetun ja käsittelemättömän helmen eron näkee selvästi. Viimeiset koristelut tein painelemalla reikiä hammastikulla.


Kun helmet ovat täysin kuivia, ne voi polttaa. Polttamiseen tarvitaan metallinen säilykepurkki (sellainen, jossa kansi on vielä jostain kohtaa kiinni), rautalankaa, naula, hienojakoista kuivaa sahanpurua ja nuotio. Takkakin käy. Pestyn säilykepurkin pohjaan ja seiniin tehdään naulalla muutamia ilmareikiä. Kanteen ja purkin yläreunaan tehdään reikä rautalankakiinnitystä varten, niin, että purkin saa auttavasti suljettua.

Poltettavat helmet laitetaan purkkiin. Purkki vuorataan ensin tiiviisti sahanpurulla. Pohjalle ja reunoille laitetaan paksusti sahanpurua, helmet kaiken keskelle. Helmet saavat osua toisiinsa, mutta ei purkin reunoihin. Päälle vielä sahanpurua ja sitten kansi kiinni.

Sitten polttohommiin. Takkaan tai nuotiopaikalle tehdään polttopuista jonkinlainen rakennelma, jonka sisään säilykepurkki mahtuu. Käytännössä riittää, että purkin ympärille kokoaa keon puista, allakin voi jokunen olla. Puut sytytetään ja annetaan palaa. Kun purkki alkaa hehkua punaisena, se on riittävän kuumassa. Purkkia paistellaan nuotiossa muutama tunti. Nuotiota hoidellaan, puita lisäillään välillä ja hiiliä nostellaan purkin ympärille.

Lopulta puiden annetaan palaa loppuun ja nuotion sammua. Purkki on todella kuuma pitkään ja sen kannattaa antaa jäähtyä rauhassa. Jännittävin vaihe koittaa, kun purkki avataan ja sisältö puretaan esille! Jos polttaminen on onnistunut, helmet ovat muuttuneet mustiksi. Joskus ne jäävät osin punaisiksi ja tuloksena voi olla tosi kaunis sattuman sanelema kirjava pinta. Valmiit helmet pestään hyvin noesta. Tällä tavalla voi poltella myös isompia esineitä, kunhan ne mahtuvat purkkiin.

Pujottelin valmiit helmet lankaan vuorotellen: himmeä, kiiltävä, reikäkoristeltu himmeä, reikäkoristeltu kiiltävä, jne. Keramiikkahelmien väliin laitoin himmeitä mustia lasihelmiä. Näistä tuli pitkät helmet, joita voi käyttää yksinkerroin tai kaksinkerroin tai vaikka ranteen ympärillä moninkerroin.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Pikaiset palapelikorvakorut

Tulipalossa savu- ja nokivaurioita saaneet palapelit joutuivat poistoihin. Säästin raivauksen keskellä muutaman kourallisen paloja askartelutarvikkeiksi. Tänään kaivoin esiin palat, hopealankaa ja pihtejä. Vajaan tunnin puuhastelun tuloksena valmistui kolme paria korvakoruja.

Nämä maalasin taustapuolelta ja reunoista askartelumaalilla valkoisiksi. Kuvapuolen taivaansini jäi ennalleen. Rei'itin palan paksulla nuppineulalla ja kiinnitin muutaman hopealenkin mittaiseen ketjuun.


Nämä palat on maalattu askartelumaaleilla toiselta puolelta valkoisiksi ja toiselta puolelta vihreiksi.  Kiinnitykseen riitti pari hopealenkkiä.



Kolmansille korviksille en näyttänyt maalisivellintä ollenkaan. Kuvapuolella on metsätonttupalapelin maisemaa, taustapuoli jäi alkuperäisen sinertävänvihreäksi. Lisäkoristeeksi kiinnitin varastoista löytyneet tiikerinsilmä tai mikä lie -kivihelmet, kun sopivat palojen sävyihin niin hyvin.


perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kiemuraiset korvakorut

Jos kesämekkoon ei löydy sopivia korvakoruja, ei hätää! Nämä helpot, mutta hauskat korvakorut virkkaa kevyesti puolessa tunnissa. Vaikka joka vaatteeseen sopivan väriset!


Vihreät spiraalikorvikset

Lanka: oliivinvihreää DMC virkkauslanka (tai vastaava jämälanka)
Koukku: 1 (tai langan mukaan)
Muuta: lasihelmiä, hopealenkkejä, korviskoukut

Virkkaa 23 ketjusilmukkaa.
Virkkaa kolme pylvästä neljänteen kjs:aan koukusta lukien.
Jatka ketjun loppuun saakka virkaten jokaiseen kjs:aan kolme pylvästä.
Kun viimeinen pylväs on virkattu, käänny takaisin ja virkkaa pylväiden yläreunaan piilosilmukkaketju - Yksi piilosilmukka jokaiseen pylvääseen. Tämä antaa ryhtiä spiraalille, joka muuten olisi aika supussa. (Alla olevissa sinisissä korviksissa piilosilmukat näkyvät paremmin, kun ne on tehty eri sävyisellä langalla.) Katkaise lanka, mutta jätä riittävän pitkä pätkä viimeistelyyn.

Koristelin korvikset sävyyn sopivalla lasihelmellä ja kiinnitin yläreunaan pienen hopealenkin. Korviskoukun taivutin 0,8 mm hopealangasta. Niitä saa myös valmiina askartelukaupoista.

Sinisissä korvakoruissa on käytetty hiukan paksumpaa kahden sävyistä virkkauslankaa. Jokaiseen kjs:aan  on virkattu neljä pylvästä. Korvakorujen ulkonäköä voi helposti muutella. Pituuteen vaikuttaa ketjusilmukkaketjun pituus. Leveys määräytyy sillä tekeekö puolipylväitä, pylväitä vai vaikka kaksoispylväitä. Mitä useamman pylvään samaan ketjusilmukkaan virkkaa, sitä tiukempi spiraalista tulee. Helppoa!


keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Vetoketjut kukkimaan

Näin kerran erään naisen takin kauluskäänteessä metallivetoketjusta tehdyn rintaneulan ja tykästyin siihen. Saatuani äidiltäni pussillisen vanhoja vetoketjuja päätin kokeilla vetoketjukukkasten tekemistä itse.


Ensimmäiset kukkaset syntyivät kieputtamalla vetoketjun puolikkaita sormissa pakettiruusukkeen muotoon. Jätin vetimen ja pätkän ketjua roikkumaan varren tapaan ja loput ketjusta pyörittelin kukan terälehdiksi. Sopivaa kokoa ja muotoa kokeilin lukemattomia kertoja ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Keskelle ompelin napin. Keltaista kukkaa käytän olkalaukussa, punainen etsii vielä paikkaansa.


Musta vetoketju sai toisenlaisen käsittelyn. Aloitin keskustasta kiertämällä vetoketjun pään rullalle ja ompelin kukkaa sitä mukaa kuin se eteni. Välillä piti myös purkaa. Vetoketju, ainakin tällainen metallinen, hakee vähän itse muotoaan, se ei taivu ihan miten tekijä haluaa. Tiukoille mutkille sitä ei millään saa. Kukan muotoilua auttaa, jos ompelee rypytyslangan vetoketjun kankaan reunaan.

Musta kukka rokkaa parhaiten. Siitä tuli oma suosikkini.