Käännettävä tilkkuhame (Mariraitaa, osa 3)

Hapsuhuivin jälkeen rupesin kokoamaan raitatrikoopaloista tilkkuhuivia. Sitä varten leikkasin suorakaiteen muotoisia, n. 12 x 28 cm kokoisia paloja. Sommittelin eriväriset raitatilkut pitkäksi huiviksi ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Kun ommellessani sovittelin sylissä paloja vierekkään, tuotos rupesi tuntumaan hameelta. Palatkin vaikuttivat juuri oikean kokoisilta: neljä palaa rinnakkain riitti hameen ympärysmitaksi. Suunnitelma muuttui lennossa! (Pahoittelen, kuvat ovat vähän epäskarpit. Valoa ei oikein riittänyt peilin kautta kuvatessa...)

Huiviin oli tulossa kolme palaa pällekäin, se tuntui hameeksi liian lyhyeltä. Tilkkuja oli valmiina tarpeeksi, joten lisäsin yläreunaan neljännen rivin. Ylimmän tilkkurivin palat leikkasin puolisuunnikkaiksi. Pystysaumoista tuli vyötärön muotolaskokset aika lailla sopiviin kohtiin. Jotakuinkin näin:

Yksinkertainen trikoo vaikutti liian ohuelta hameeksi. Se piti siis vuorittaa. Vuori syntyi myös tilkuista. Se ei olekaan pelkkä vuori, vaan kokonaan toinen hame! Tästä tuli siis kääntöhame. Toinen puoli monivärinen, toinen puoli kelta-musta. 

 

Kelta-musta väri oli Marimekon tilkkusäkissä isoimpina paloina. Siitä hameen sai leikattua neljästä palasta. Hyvä niin, sillä nyt kääntöhameen eri puolilla on vähän erityylinen ilme. 

Vyötärölle kaapin pohjalta löytyneestä resorista reunus, sinne kuminauha, helmaan pelkkä yliluottelu, ja valmista tuli! Helma pyrkii tosin kiertymään rullalle, täytyy pohtia pitääkö se jotenkin ommella vielä toisin. Mutta nyt alkuun toimii ihan näin. Tilkut ompelin päällekäin jollakin ompelukoneen jousto-ompeleista ihan päällä olevan tilkun reunasta. Tilkut pyörivät edelleen mielessä, seuraavaksi (ehkä) pusero. 

Edit: Laitanpa vielä tämän yhden kuvan, niin näkyy tuo vyötärökaitalekin. Vyötärön ympäryksen pituinen, n. 10 cm leveä kaistale resoria ommellaan renkaaksi. Resorirengas kiinni hameeseen oikeat puolet vastakkain, vähän venyttäen. Toinen hame kiinni resorirenkaan toiseen reunaan. Nyt molemmat hameet ovat kiinni resorirenkaassa. Sitten koko hoito taitetaan resorin puolivälistä kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Ompelin nurjalta resorin saumanvarat (ja samalla hameiden yläreunat) kiinni toisiinsa, samalla muodostui kuminauhakuja.

Hupsuja tupsuja (Mariraitaa, osa 2)

Mitä muuta voi tehdä epämääräisen muotoisista trikoopaloista? No vaikka pipoja! Surautin lapsille pipot ilman kaavaa ja mallia, vähän päänympärystä välillä summittaisesti mittaillen.

Pojan pipo on yksinkertainen, tai kaksinkertainen, mutta yksinkertaisesti nelikulmaiseksi ommeltu. Tupsut on tehty siten, että suikale trikoota on ommeltu oikeat puolet vastakkain kartioksi, käännetty oikeinpäin, kiinnitetty pipon yläkulmiin ja sitaistu solmuiksi.

Tyttären pipoon tuli tuplasti hupsuja tupsuja. Tämän pipon päälaelle ompelin neliönmuotoisen palan. Kulmiin ompelin taas tupsusuikaleet, jotka kiersin solmuiksi.

Hupsuja hapsuja ja villapaidan hihat

Kaapintäytteenä on jo pari vuotta lojunut kasa Marimekon ystävämyynnistä ostettuja tasaraitatilkkuja. Palat ovat liian pieniä vaatteiksi, mutta jotain niistä pitäisi kuitenkin tehdä. Marimekon Surrur-kirjan selailusta jäi mieleen saksittu hapsuhuivi. Sellaista voisikin kokeilla. Toisaalla kaapissa on odotellut pesuissa huopunut ja kutistunut villapaita. Tässä siis tarvikkeet:

Tämä siniturkoosi kangas oli tilkkusäkissä kapeina reilun puolen metrin mittaisina suikaleina. Huivia varten leikkasin kankaan tasaisiksi suikaleiksi, joita ompelin kaksi peräkkäin ja kolme allekain. Alimmaista kerrosta en kaventanut, vaan jätin juurin niin epämääräiseksi kuin se sattui olemaan. Sen hapsutin puolentoista raidan levyisiksi hapsuiksi. Hapsut saa kiertymään putkimaisiksi venyttämällä niitä päästä. Huivin suikaleet ompelin yhteen eri päin, yksi oikea puoli päälle, seuraava nurja puoli päälle ja kolmas taas oikea puoli päälle. Kankaat vain päällekäin, reuna kiertyy peittämään ommelta. Pitkän huivin ompelin vielä renkaaksi, tästä tuli ns. tuubihuivi.

Villapaidan hihat muuntuivat pitkiksi ranteenlämmittimiksi, nips naps saksilla. Kokeilin käyttää niitä ensin sellaisenaan, mutta totesin, että villa kutittaa käsivarsia sietämättömästi. Apu löytyi samaisesta tilkkukasasta. Surautin saumurilla trikoosta putket, pujotin villahihojen sisään ja ompelin käsin pikkupistoilla kiinni niin, että hilpeänväriset raidat näkyvät päällepäin.

Trikoo ei juurikaan purkaudu, jos ei sitä erikseen pura. Siksi huivin saattoi ommella ilman huolitteluja. Käytin pelkkää suoraa ommelta, joka kestää kyllä, kun huivia ei liikaa venyttele. Renkaaksi ommeltu huivi kierretään löysästi kaulaan rennoksi ja höpsöksi hapsuhuiviksi.

Musta helminauha punasavesta

Nämä helmet on tehty kotimaisesta punasavesta, vaikka värin puolesta siltä ei näytäkään. Saven polttaminen keramiikaksi vaatii yleensä polttouunia, eikä se onnistu kotioloissa. Pieniä saviesineitä voi kuitenkin polttaa hyvin yksinkertaisesti takassa tai nuotiossa. Palamisen aikana punasavi muuttuu hienon mustaksi.

Pyörittelin helmet punasavesta käsin. Reiän tein ohuella mehupillillä. Osalle helmistä en tehnyt muuta, osan helmistä kiillotin, kun ne olivat lähes kuivuneet. Punasaven kiillotukseen paras väline keramiikan opettajani mukaan on Savonia-sarjan ruokailuveitsen varsi. Sellaisella on nämäkin kiillotettu, hyvin toimii! Kiillotetun ja käsittelemättömän helmen eron näkee selvästi. Viimeiset koristelut tein painelemalla reikiä hammastikulla.

Kun helmet ovat täysin kuivia, ne voi polttaa. Polttamiseen tarvitaan metallinen säilykepurkki (sellainen, jossa kansi on vielä jostain kohtaa kiinni), rautalankaa, naula, hienojakoista kuivaa sahanpurua ja nuotio. Takkakin käy. Pestyn säilykepurkin pohjaan ja seiniin tehdään naulalla muutamia ilmareikiä. Kanteen ja purkin yläreunaan tehdään reikä rautalankakiinnitystä varten, niin, että purkin saa auttavasti suljettua.

Poltettavat helmet laitetaan purkkiin. Purkki vuorataan ensin tiiviisti sahanpurulla. Pohjalle ja reunoille laitetaan paksusti sahanpurua, helmet kaiken keskelle. Helmet saavat osua toisiinsa, mutta ei purkin reunoihin. Päälle vielä sahanpurua ja sitten kansi kiinni.

Sitten polttohommiin. Takkaan tai nuotiopaikalle tehdään polttopuista jonkinlainen rakennelma, jonka sisään säilykepurkki mahtuu. Käytännössä riittää, että purkin ympärille kokoaa keon puista, allakin voi jokunen olla. Puut sytytetään ja annetaan palaa. Kun purkki alkaa hehkua punaisena, se on riittävän kuumassa. Purkkia paistellaan nuotiossa muutama tunti. Nuotiota hoidellaan, puita lisäillään välillä ja hiiliä nostellaan purkin ympärille.

Lopulta puiden annetaan palaa loppuun ja nuotion sammua. Purkki on todella kuuma pitkään ja sen kannattaa antaa jäähtyä rauhassa. Jännittävin vaihe koittaa, kun purkki avataan ja sisältö puretaan esille! Jos polttaminen on onnistunut, helmet ovat muuttuneet mustiksi. Joskus ne jäävät osin punaisiksi ja tuloksena voi olla tosi kaunis sattuman sanelema kirjava pinta. Valmiit helmet pestään hyvin noesta. Tällä tavalla voi poltella myös isompia esineitä, kunhan ne mahtuvat purkkiin.

Pujottelin valmiit helmet lankaan vuorotellen: himmeä, kiiltävä, reikäkoristeltu himmeä, reikäkoristeltu kiiltävä, jne. Keramiikkahelmien väliin laitoin himmeitä mustia lasihelmiä. Näistä tuli pitkät helmet, joita voi käyttää yksinkerroin tai kaksinkerroin tai vaikka ranteen ympärillä moninkerroin.

Minikannettavan raitapaita

Kannettava pikkutietokone kaipasi suojalaukkua. Kaapissa oli Toikan Putkis-langan vyyhtien loppuja juuri sopivasti. Paksusta trikoolangasta minikannettavan raitapaita valmistui yhdessä illassa.

Jouduin aloittamaan laukun pohjan pari kertaa uudelleen ennen kuin siitä tuli sopivan kokoinen. Pohja aloitetaan ketjusilmukkaketjulla, lopulliseen versioon silmukoita taisi tulla 30. Sitten kiinteä silmukka jokaiseen ketjusilmukkaan, kunnes tullaan ketjun loppuun. Viimeiseen kjs:n tehdään neljä ks:ää ja sitten jatketaan taas kiinteillä silmukoilla ketjusilmukkaketjun toista reunaa takaisin ks-kerroksen alkuun. Käännyttäessä tehdään taas useampi ks samaan kjs:aan. Näitä ks-kierroksia tehdään sopivan verran, minun laukussani taitaa olla neljä kierrosta. Kun pohja on valmis, vaihdetaan virkkauksen suunta ylöspäin, samaan tapaan kuin aiemmin esittelemissäni kukkaruukuissa. Sitten virkataan kiinteitä silmukoita kunnes laukku on niin korkea, että kannettava mahtuu kokonaan laukun sisälle. 

Laukun yläreunaan virkataan vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Seuraavalla kerroksella sopivalla kohdalla virkataan kjs-ketju, jätetään vastaava määrä kiinteitä silmukoita väliin ja jatketaan taas ks:lla seuraavaan kahvaan asti, kjs-ketju, ks:t väliin, ks:a kerros loppuun. Lopuksi vielä kolme kerrosta kiinteitä silmukoita. Kädensijat vahvistetaan virkkaamalla nurjalta puolelta piilosilmukka jokaiseen ks:n kädensijaan saakka ja vielä pari kierrosta kädensijan alapuolellekin. Oliko epäselvä selostus? Ohje on sovellettu pompulalaukusta, jonka ohje puolestaan löytyy Moda 04/2008 -lehdestä.