Minikannettavan raitapaita

Kannettava pikkutietokone kaipasi suojalaukkua. Kaapissa oli Toikan Putkis-langan vyyhtien loppuja juuri sopivasti. Paksusta trikoolangasta minikannettavan raitapaita valmistui yhdessä illassa.

Jouduin aloittamaan laukun pohjan pari kertaa uudelleen ennen kuin siitä tuli sopivan kokoinen. Pohja aloitetaan ketjusilmukkaketjulla, lopulliseen versioon silmukoita taisi tulla 30. Sitten kiinteä silmukka jokaiseen ketjusilmukkaan, kunnes tullaan ketjun loppuun. Viimeiseen kjs:n tehdään neljä ks:ää ja sitten jatketaan taas kiinteillä silmukoilla ketjusilmukkaketjun toista reunaa takaisin ks-kerroksen alkuun. Käännyttäessä tehdään taas useampi ks samaan kjs:aan. Näitä ks-kierroksia tehdään sopivan verran, minun laukussani taitaa olla neljä kierrosta. Kun pohja on valmis, vaihdetaan virkkauksen suunta ylöspäin, samaan tapaan kuin aiemmin esittelemissäni kukkaruukuissa. Sitten virkataan kiinteitä silmukoita kunnes laukku on niin korkea, että kannettava mahtuu kokonaan laukun sisälle. 

Laukun yläreunaan virkataan vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Seuraavalla kerroksella sopivalla kohdalla virkataan kjs-ketju, jätetään vastaava määrä kiinteitä silmukoita väliin ja jatketaan taas ks:lla seuraavaan kahvaan asti, kjs-ketju, ks:t väliin, ks:a kerros loppuun. Lopuksi vielä kolme kerrosta kiinteitä silmukoita. Kädensijat vahvistetaan virkkaamalla nurjalta puolelta piilosilmukka jokaiseen ks:n kädensijaan saakka ja vielä pari kierrosta kädensijan alapuolellekin. Oliko epäselvä selostus? Ohje on sovellettu pompulalaukusta, jonka ohje puolestaan löytyy Moda 04/2008 -lehdestä.

 

Pikaiset palapelikorvakorut

Tulipalossa savu- ja nokivaurioita saaneet palapelit joutuivat poistoihin. Säästin raivauksen keskellä muutaman kourallisen paloja askartelutarvikkeiksi. Tänään kaivoin esiin palat, hopealankaa ja pihtejä. Vajaan tunnin puuhastelun tuloksena valmistui kolme paria korvakoruja.

Nämä maalasin taustapuolelta ja reunoista askartelumaalilla valkoisiksi. Kuvapuolen taivaansini jäi ennalleen. Rei'itin palan paksulla nuppineulalla ja kiinnitin muutaman hopealenkin mittaiseen ketjuun.

Nämä palat on maalattu askartelumaaleilla toiselta puolelta valkoisiksi ja toiselta puolelta vihreiksi.  Kiinnitykseen riitti pari hopealenkkiä.

Kolmansille korviksille en näyttänyt maalisivellintä ollenkaan. Kuvapuolella on metsätonttupalapelin maisemaa, taustapuoli jäi alkuperäisen sinertävänvihreäksi. Lisäkoristeeksi kiinnitin varastoista löytyneet tiikerinsilmä tai mikä lie -kivihelmet, kun sopivat palojen sävyihin niin hyvin.

Kahdet farkut = yksi hame

Kävin läpi vaatekaappien perimmäisiä hyllyjä ja löysin kahdet rispaantuneet ja rikkinäiset farkut, jotka olin säästänyt vetoketjujen irrottamista varten. Käytinkin vähän muutakin kuin vetoketjun ja lopputuloksena on tämä hame. Olen nähnyt jossain käsityölehdessä vuosi, puolitoista vuotta sitten mallin, jossa farkut viipaloitiin tähän malliin hameeksi. Sitä ohjetta ei tähän hätään löytynyt, joten sovelsin itse.

Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), A-linjainen hame
Kangas: Kaksi paria rikkinäisiä farkkuja
Muuta: Ompelulankaa, eri värisiä sinisiä rullan loppuja.

Aloitin leikkaamalla farkun lahkeet 9 cm levyisiksi suikaleiksi. Lahkeen etukappaleesta ja takakappaleesta tuli kummastakin kaksi suikaletta. Suikaleet sommittelin värin ja kulumisen mukaan raitakankaaksi ja ompelin yhteen. Jotta kankaasta ei tulisi liian paksu, ompelin kankaat kahdella vierekkäisellä tiheällä tikillä yksinkertaisesti päällekäin niin, että suikaleen reuna saa rispaantua ajan kanssa. Nurjalla puolella suikaleen reunassa on siksak-ommel.

Kaavan hameeseen otin WSOY:n Joka tyypin kaavakirjasta. Myös muotolaskokset leikkasin auki ja ompelin yksinkertaisesti päällekäin, jotta kohdasta tulisi mahdollisimman ohut. Sivusaumoja pohdin hetken, kun en siihenkään halunnut tavallista "oikeat puolet vastakkain" -ommelta. Lisäksi halusin vetoketjun reilusti näkyville. Ratkaisu on kapea farkkukangassuikale, sivusaumaan pystyyn hamekappaleiden alle. Leikkasin etu- ja takakappaleiden sivuista saumanvarat pois ja ompelin palat suikaleeseen. Ja taas saa rispaantua. Toisessa sivussa suikaleen yläreunassa on vetoketju. Yksinkertaista. Helmaa ei tarvinnut kääntää, siinäkin on vain tiheä tikki pitämässä rispaantumisen aisoissa. Vyötäröllä on farkkusuikale.

Lopuksi vielä muutama tasku, jotka ratkoin irti toisesta farkkuparista. Taskujen paikkoja mallasin pitkään. Etukappaleiden puolella taskut saivat hameen (ja samalla ihmisen hameen sisällä) näyttämään todellistakin leveämmältä. Ei kiva. Sivusaumoissa samaa vaikutelmaa ei tullut, joten siinä ovat, vaikka eivät ehkä käsien kannalta ihan luontevimmassa paikassa. Isot taskut ovat käyttöön, helman pikkutasku lähinnä koriste. Hintaa hameelle pyöreät nolla euroa. Uutta käyttöä rikkinäisille farkuille paljon paljon!

 

Muutama idea jäi vielä kytemään: Vetoketjut olisi voinut laittaa huvin ja näön vuoksi molempiin sivuihin. Tällä kertaa en niin tehnyt, koska tummempien farkkujen vetoketju oli kiiltävän hopean värinen, eikä näyttänyt kivalta. Toisaalta, jos olisi tehnyt kapeamman mallisen hameen, toisen vetoketjun olisi voinut laittaa helmahalkioon. Tai vaikka molempiin sivusaumoihin halkioiksi. Ja suikaleet voisi leikata kiilan mallisiksi ja ommella pystyyn, niin tulisi kellohelmainen hame...Ja ja ja...

(Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, tähän vuodenaikaan luonnovaloa ei tahdo asuntoomme sisälle riittää...)

Ylellisen ihana pitsihuivi

Malli: Nettineulelehti Ulla 01/04, ohje täällä.
Lanka: Permin Angel, väri 10, musta, n. 70 g
Wetterhoff Silvia, väri 926, musta, n 75 g
Puikot: 5,5

Syksyn tullen aloin kaivata uutta kaulahuivia ja samalla pitsineulehaastetta. (Kesäinen neuletakkini on ja pysyy keskeneräisenä, otan sen esiin taas keväällä...) Etsin netistä sopivaa kolmiohuiviohjetta ja satuin tälle sivulle. Johanna Paajakosken kevyt Fifi-huivi oli juuri sopiva. Kuvio oli sopivan yksinkertainen, sen oppi tällä vähäiselläkin pitsineulekokemuksellani nopeasti ja huivi eteni vauhdilla.

Ylellisen ihanan huivista tekevät langat. Ensin löysin ohuttakin ohuemman Perminin Angel-mohairlangan, jossa on 70 % mohairia ja 30 % silkkiä (25 g = n. 210 m). Aloitin huivin muutaman kerran eri paksuisilla puikoilla, mutta en ollut tyytyväinen. Mielessä oli talvihuivi ja pelkästä mohairlangasta tuli liian ohut ja läpikuultava. (Kaunis kyllä sekin, mutta ei vastannut sitä mielikuvaa, jonka olin päässäni muodostanut.) Ostin siis rinnalle toisen langan, Wetterhofin Silvian, ohuen villasilkkilangan (70 % villaa, 30 % silkkiä, 50 g = n. 500 m) ja nyt löytyi sopiva yhdistelmä!

Kolmiohuivia Fifistäni ei kuitenkaan tullut, sillä lankojen, puikkojen ja käsialani yhdistelmänä huivi muotoutui turhan teräväkulmaiseksi. Jatkoin siis neulomista, sopivassa kohdassa lopetin lisäykset reunoissa ja ryhdyin kaventamaan huivia ja lopputulos on salmiakin muotoinen. Käytän huivia pitkittäin kaksinkertaisena.

Salmiakkikuvion puoliväliä (esim. ohjeen rivi 33) seuraavalla oikean puolen kerroksella (rivi 35) (tähtien välillä oma lisäykseni, muuten ohjeen mukaan): * Nosta 1 s oikein (olin nostanut kaikkien kerrosten ensimmäiset neulomatta), ylivetokavennus (nosta 1 o, neulo 1 o, vedä nostettu neulotun yli) *, lk, ylivetokavennus jne. kuvion mukaan. Kerroksen (rivi 35) lopussa toiseksiviimeisen langankierron jälkeen neulotaan 2 oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Näin huivi kapenee siten, että reunimmaisen reikärivin ulkopuolella on kaksi silmukkaa. Kuten oli alkuperäisessä ohjeessakin. Jossain vaiheessa tosin jätin yhden kerran rivin lopun kavennuksen tekemättä, jolloin reunaan jäikin kolme silmukkaa (seuraavilla kerroilla taas jatkoin samoja kavennuksia). Jotenkin se näytti paremmalta.

Hyvä tuli, lämmin ja pehmeä, eikä kutita yhtään!

Neuleliivi kahdella langalla

Tämä liivi on ollut valmis jo jonkun aikaa. Siitä tuli kuitenkin alkuun hiukan liian iso, joten purin olkasaumat, lyhensin kappaleita yläreunoista ja kokosin sen uudelleen. Nyt se sopii paremmin ja pääsi viimein käyttöön.

Malli: Garnstudion mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, väri 10 sammalenvihreä
Drops Safran, väri 14 armeijanvihreä
Puikot: 4,5
Muuta: Viisi nappia

Tämän pienen liivin neulominen ei kauaa vienyt. Mallineule, jossa joka neljäs kerros on nurjaa, muuten sileää, tuntui etenevän nopeasti. Etukappaleiden vähän herrainliivimäinen muoto tehtiin kaventamalla keskeltä ja lisäämällä silmukoita sivureunaan.

Kun liivin kokoamisen aika tuli taas eräänä iltana aika myöhään, ei ollut aikaa lähteä nappikaupoille. Varastoista ei sattunut löytymään viittä samanlaista sopivaa nappia. Näinkin käy!

Neule tehtiin kahdella erilaisella langalla. Safran on 100% puuvillaa ja Cotton Viscose nimensä mukaisesti puuvillan ja viskoosin sekoite. Neulepinnasta tuli ihan hauskan näköinen. Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy Cotton Viscose -langan kiilto. Safran on tuo pyöreä, mattapintainen lanka. Liiviä justeeratessani huomasin, että tuo viskoosisekoitelanka ei oikein kestä purkamista ja uudelleen ompelua. Yhdistin nimittäin kappaleet olalta silmukoimalla, jolloin piti käyttää molempia lankoja. Olalla saumaa ei nyt ollenkaan näy. Sivusaumat ompelin pelkällä Safranilla.

Tämäkin neule näköjään jatkaa taas sitä tuttua vihreää linjaa. Nyt vähän syksyisemmäksi taitettuna tosin. Arvatkaas miltä vaatekaappini yleisväritykseltään näyttää... :)