Isotädin mekosta ilmettä uusiohameeseen

Tämä hame on ollut suunnitelman asteella mielessä jo pidemmän aikaa. Ajatus lähti liikkeelle isotätini vanhasta (ja paikkapaikoin korjauskelvottomaksi hituuntuneesta) ärhäkänpinkistä juhlamekosta. Mekon ikää en osaa arvioida, käsin se on ommeltu ja vuosikymmeniä vanha joka tapauksessa. Se oli siis pitokelvoton sellaisenaan, mutta kangas oli jostain paikoista vielä käyttökelpoista. Mitä siitä saisi? Ei mitään kovin suurta. Ja millä sitä väriä taittaisi vähän hillitympään?

Kun ompelin vanhoista farkuista täällä esittelemäni vaakaraidallisen hameen, mieleen jäi kytemään muitakin tapoja silputa housuja hameeksi. Ompeluroinakaapista löytyi mustat farkut ja sammarihousut. Niiden rinnalla pinkki mekko näytti aika sopivan raikkaalta.

 

No sitten malli. Edellinen farkkuhame oli A-linjainen, tällä kertaa tein kaarrokehameen. Perustana oli Joka tyypin kaavakirjan (WSOY) kaarrokehame, se sama, jolla tein aikanaan ruusuhameen. Kaavaa käytin lähinnä kaarrokkeen leikkaamiseen. Helmasta tuli vähän millainen tuli, se muotoutui tehdessä. Ylhäältä kaarrokkeeseen sopiva, alhaalta hiukan leveämpi.

Homma alkoi taas housujen silppuamisella. Leikkasin farkuista ja sammareista hiukan leveneviä kiiloja. Kaarrokkeen leikkasin farkkukankaasta. (Farkku on päämateriaali, samettia on vähemmän.) Fuksianpunaisesta mekosta leikkasin neljä senttiä leveää kaistaletta, jonka silitin kaksinkerroin. Helmaosassa on vuoron perään farkkukiila ja sammarikiila, välissä aina tehosteena pinkki kangaskaistale. Yhteensä kiiloja tarvittiin yhdeksän kappaletta. Tikkasin päältä niin, että pinkit kaistaleet kääntyvät aina samaan suuntaan.

Kaarrokkeen ja helman väliin laitoin myös kangaskaistaleen. Tikkaus kaarrokkeen puolelle. Taakse farkuista irrotettu vetoketju, joka piiloutuu pinkin kangaskaistaleen alle. Kaarrokkeen vuoritin mekkokankaalla, muuten hame on vuoriton. Helmassa kaksoistikkaus.

Vielä mekon hihansuissa olleet napit koristeeksi lantiolle. Valmis! Ja heti pitoon!

Ja sitten vielä kiitokset Jokkemaahan tästä tunnustuksesta!

Tarkoitus on:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Yritetään. Ensin satunnaisia asioita minusta:

1. Tykkään kahvinpurujen tuoksusta, inhoan keitetyn kahvin hajua.

2. Sukkahousut hajoavat aina isovarpaan kohdalta.

3. Voisin elää karkilla, suklaalla, pullalla ja muulla makealla.

4. Olen ollut karkkilakossa 25.10. alkaen. (Yksi ennalta itselle luvattu poikkeuspäivä oli 3.12.)

5. Kirjoitan listoja, inhoan mielikuvakarttoja.

6. Minulla on reilu 25 hyllymetriä kirjoja - aakkosjärjestyksessä.

7. Olen illanvirkku ja aamuntorkku.

8. Haaveilen työhuoneesta ja siirtolapuutarhamökistä.

Kenelle tämän lähettäisin eteenpäin?

- No Lauralle tietenkin! Lauran verstas on askartelijan aarreaitta. Lisäksi Laura on lapsuudenystäväni. 

- Tunnustus lähtee myös Otolle ja Osmankäämille Villa Osmankäämin rakennusprojektiin. Projektinne etenemistä on huimaavaa seurata!

- Seuraava lähtee vähän kauemmas, nimittäin Berliiniin, Tiger Lilylle ja Golden Rodille Big City Ranch -blogiin. Teillä on niin ihana mökki ja puutarha! (Kiitokset viimeisestä, ja niistä aiemmistakin :)

- Donnaannaolgan sarjakuvablogiin lähtee tunnustus myös! Elämä on välillä niin tätä!

- Kehrän Ainolle vielä. En lakkaa ihastelemasta neulekäsialasi tasaisuutta :)

 

Noin!

 

Lumitähtiä edes ikkunaan

Kun ei sitä lunta tänä vuonna taida täällä etelärannikolla saada ikkunoista ihailla, niin ripustanpa muutaman lumitähden ikkunan sisäpuolelle. Jo nyt, vähän varaslähtönä joulukoristeluun...

Tämä virkatuista ja helmistä punotuista lumitähdistä koottu mobile on valmistunut jo viime jouluksi. Idean lumitähtiin sain ystävältäni Lauralta, jonka superupeassa Lauran verstas -blogissa näitä tähtiäkin esitellään. Lumitähtien virkkuuohjeet ovat peräisin Barbara Christopherin kirjasta 60 Crocheted Snowflakes. Ohjeet perustuvat mikroskooppivalokuviin oikeista lumitähdistä. Vaikka ohjeet ovat englanniksi ja vaativat pohdintaa ja pähkäilyä, on se todella koukuttava kirja!

Ensin virkkasin muutamia lumitähtiä 1 mm virkkuukoukulla ja ohuenohuella virkkuulangalla. Tähdet kovetin Paverpol -tekstiilinkovetusaineella. Kostutin tähdet vedellä, puristin kuivaksi ja upotin kovetusaineeseen. Puristelin taas ylimääräiset pois ja pingotin styroxin palaselle nuppineuloilla. Nuppineulat kannattaa ottaa aika pian pois ja jättää tähti styroksin päälle asentoonsa kuivumaan. Neulat nimittäin alkavat nopeasti ruostua ja värjäävät tähdet.

Ripustin tähdet tuollaiseen kukka-asetelmasta peräisin olevaan käppyräiseen oksaan. Aika kiva!

Mutta se kaipasi vielä jotain. Minulla oli vuosia aiemmin väkertämiäni lasihelmitähtiä, jotka ovat palvelleet vaikka millä tavoin: lampuvarjostimen reunassa, suuren lyhdyn lasilevyjen sisäpinnalle ripustettuina, kuusenkoristeina jne. Nyt ripustelin niitä virkattujen tähtien lomaan. Kas näin:

Helmitähtiin tarvitaan lasihelmiä ja helmitöihin tarkoitettua rautalankaa. Tarkka pujotteluohje löytyy  Lauran verstaalta. (Sieltä löytyy ohjeita myös virkattuihin lumihiutaleisiin ja muihin hauskoihin ja hienoihin joulukoristeisiin! Valitse tageista Joulukoristeet.)

Viritetyt jouluvalot

Huomenna alkaa joulukuu! Joka vuosi näihin aikoihin keksin tai näen jossain aina jonkun valovirityksen, joka minulta puuttuu. Yksi asia kuitenkin pysyy: joulun alla valon on oltava valkoista.

Tämä jouluvalosarja on itse viritetty hopealankahäkkyröin. Tarvikkeet: tavallinen valosarja ja hopealankaa. Avuksi joku sopivan kokoinen pehmeä pallo. Minä käytin näissä pientä huovutettua palloa.

Hopealangasta leikataan pitkä pätkä, kokeilemalla  löytyy sopiva mitta. Lankaa ruvetaan pyörittämään lankakerän tavoin huopapallon ympärille vinksin vonksin. Parin kierroksen jälkeen lankaa on syytä ruveta punomaan edellisten kerrosten lomaan, pujotella välillä yli, välillä ali. Niin pallo pysyy muodossa.

Kun lankapallo on riittävän tiheä ja näyttää muutenkin hyvältä, raotetaan lankahässäkkää sen verran, että huopapallon mahtuu pujottamaan pois. (Huopapallo toimii hyvin, koska se on napakka ja pitää muotonsa, mutta sen voi lytätä ja mytätä pois otettaessa.) Jätä viitisentoista senttiä lankaa kiinnittämistä varten.

Sitten hopealankakerä kiinnitetään jouluvalon lampun ympärille. Ja koko homma toistetaan niin monta kertaa, kuin valosarjassa on lamppuja. Lisäviritystä saa pujottamalla lasihelmiä mukaan lankaan. Tässä valosarjassa on kirkkaita helmiä muutamassa lankahäkkyrässä. Ihan kaikkiin en jaksanut niitä pujotella.

Iloista ja valoisaa joulukuuta!

Paita vai mekko?

Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin ompelukirjat ovat aivan ihania. Olen hankkinut niitä kaksi, Ihanat mekot ja tunikat, jonka erään ohjeen mukaan tein tämän mekon, sekä Kauniit puserot ja mekot. (Otavan kustantamia molemmat.) Fiilistelen kirjan kuvia ja suunnittelen yhtä jos toistakin ompeluprojektia. Kun sitten ryhdyn ompelemaan, huomaan (aina uudestaan), etten olekaan ihan japanilaismallien kokoinen ja muotoinen.

Löysin herkullisen liukuvärjätyn viskoosikankaan, jossa oli iso painettu kukkakuvio. Leikkasin kappaleet kankaan eri kohdista. Kaikki mekon osat ovat siis samasta kankaasta. Työn alle valitsin Kauniit puserot ja mekot -kirjasta tämän mallin:

Tuollainen mekosta siis piti tulla. Mutta eipä tullut. Mallin etukappaleessa on kovasti paljon laskoksia ja kirjan neitosen päällä se näyttää hienolta. Minun päälläni ei näyttänyt, joten purkuhommiksi meni. Piirsin kaavan uudestaan, jätin pois kaikki laskokset ja rypytykset ja kavensin vielä vähän lisääkin. Nips naps vaan kangaskin kapeni. Tähän suuntaan:

Lopputuloksena edelleen väljä ja laskeutuva vaate, mutta ei enää ihan niin runsas. Nyt kukkakuviokin itse asiassa pääsee paremmin esille. Onko tämä nyt sitten pitkä paita vai onko tämä lyhyt mekko? En tiedä. Olen käyttänyt molempina.

Käännettävä tilkkuhame (Mariraitaa, osa 3)

Hapsuhuivin jälkeen rupesin kokoamaan raitatrikoopaloista tilkkuhuivia. Sitä varten leikkasin suorakaiteen muotoisia, n. 12 x 28 cm kokoisia paloja. Sommittelin eriväriset raitatilkut pitkäksi huiviksi ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Kun ommellessani sovittelin sylissä paloja vierekkään, tuotos rupesi tuntumaan hameelta. Palatkin vaikuttivat juuri oikean kokoisilta: neljä palaa rinnakkain riitti hameen ympärysmitaksi. Suunnitelma muuttui lennossa! (Pahoittelen, kuvat ovat vähän epäskarpit. Valoa ei oikein riittänyt peilin kautta kuvatessa...)

Huiviin oli tulossa kolme palaa pällekäin, se tuntui hameeksi liian lyhyeltä. Tilkkuja oli valmiina tarpeeksi, joten lisäsin yläreunaan neljännen rivin. Ylimmän tilkkurivin palat leikkasin puolisuunnikkaiksi. Pystysaumoista tuli vyötärön muotolaskokset aika lailla sopiviin kohtiin. Jotakuinkin näin:

Yksinkertainen trikoo vaikutti liian ohuelta hameeksi. Se piti siis vuorittaa. Vuori syntyi myös tilkuista. Se ei olekaan pelkkä vuori, vaan kokonaan toinen hame! Tästä tuli siis kääntöhame. Toinen puoli monivärinen, toinen puoli kelta-musta. 

 

Kelta-musta väri oli Marimekon tilkkusäkissä isoimpina paloina. Siitä hameen sai leikattua neljästä palasta. Hyvä niin, sillä nyt kääntöhameen eri puolilla on vähän erityylinen ilme. 

Vyötärölle kaapin pohjalta löytyneestä resorista reunus, sinne kuminauha, helmaan pelkkä yliluottelu, ja valmista tuli! Helma pyrkii tosin kiertymään rullalle, täytyy pohtia pitääkö se jotenkin ommella vielä toisin. Mutta nyt alkuun toimii ihan näin. Tilkut ompelin päällekäin jollakin ompelukoneen jousto-ompeleista ihan päällä olevan tilkun reunasta. Tilkut pyörivät edelleen mielessä, seuraavaksi (ehkä) pusero. 

Edit: Laitanpa vielä tämän yhden kuvan, niin näkyy tuo vyötärökaitalekin. Vyötärön ympäryksen pituinen, n. 10 cm leveä kaistale resoria ommellaan renkaaksi. Resorirengas kiinni hameeseen oikeat puolet vastakkain, vähän venyttäen. Toinen hame kiinni resorirenkaan toiseen reunaan. Nyt molemmat hameet ovat kiinni resorirenkaassa. Sitten koko hoito taitetaan resorin puolivälistä kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Ompelin nurjalta resorin saumanvarat (ja samalla hameiden yläreunat) kiinni toisiinsa, samalla muodostui kuminauhakuja.